Avainsana-arkisto: salaliittoteoriat

Epäterve Väyrynen

Sain tietää Paavo Väyrysen viime vuonna julkaistusta ”Terve Suomi” kirjasta, kun luin uutisen hänen ”Seitsemän tähden liikkeen” viimeisestä saavutuksesta. Artikkelin kuvituksena oli todella psykedeelinen kuva Paavo Väyrysestä pitämässä kädessään uutuuskirjaansa, jonka kuvituksena on hänen kuvansa. Samaan aikaan kirjaa pitävän väyrysen takana on monta häntä itseään esittävää valokuvaa. Koska kaikissa kuvissa ja itse elävällä henkilöllä on samat vaatteet ja ilme, tuntuu kuin kuvassa olisi monta eri kokoista Väyrysistä. Tällainen näky voi aiheuttaa herkemmissä katsojissa painajaisia, joten se on linkin takana. Katsoin tätä psykedeelistä kuvaa ja ihmettelin, miksi en ollut nähnyt mitään mainosta tai edes artikkelia siitä, että Väyrynen oli julkaissut uuden kirjan? Koska pidin Väyrysen edellistä kirjaa mielenkiintoisena, otin tämänkin teoksen luettavaksi.     

7

Idea    

Paavo Väyrysen ”Terve Suomi” on kokoelma poliitikon blogikirjoituksista vuosilta 2017-2018. Kirjan punainen lanka on Väyrysen yritys saada joku puolue edustamaan häntä. Kiinnostuin tästä kirjasta nimenomaan sen takia, koska se käsittelee Väyrysen perustamien Terve suomi, Kansalaispuolue ja Seitsemän tähden liikkeen taustoja. Kaikki projektit ovat olleet kiistanalaisia ja täynnä skandaaleja.     

Sekoilua    

Skandaaleja tästä kirjasta ei puutu. Vaikka muistelma on Väyrysen itsensä kirjoittama, tekstistä välittyy Kummelimainen hahmo vanhasta poliitikosta, joka ei tajua ajan jättäneen hänet taakseen. Väyrynen on niin ylimielinen tässä kirjassa, että se menee absurdiksi, kun samaan aikaan kaikki, mikä voi mennä väärin miehen poliittisessa alamäessä, menee. Ylimielisyys näkyy itsekehussa, mutta myöskin siinä, että yhdessä Keskustan puoluekokouksessa Väyrynen lahjoitti Sipilälle hänen uusimpia kirjoja. Kuvittelin vaan, miten Väyrynen paiskaa Sipilän syliin kasan kirjoja ja vaivautuneena pääministeri kiittää.     

Esimerkiksi kirjailija perusti Kansalaispuolueen siltä varalta, ettei saisi Keskustan puheenjohtajuutta. Mutta koska yksi jäsen laski kannattajakortit väärin, puoluetta ei perustettukaan määräaikaan mennessä. Keskusta sai vihiä, että Väyrynen yritti perustaa puolueen, vaikka on yhä Keskustan jäsen ja määräsi tämän erotettavaksi. Kaikessa vittumaisuudessan Väyrynen protestoi erottamispäätöstä vastaan sillä, ettei hän ole perustanut puoluetta. Hän siis puolustautui sillä, että oma rinnakkaispuolueprojekti epäonnistui. Kun tämä ei toiminut, hän yritti valittaa yhdenvertausuusvaltuutetulle ”mielipidesyrjinnästä”. Samalla Väyrynen paljastaa käyttäneen EU:n rahoja väärin ja kehtaa valittaa, että jäi kiinni.     

Kirjassa paljastuu myöskin, että rahoittaakseen uuden Kansalaispuolueensa perustamista, Väyrynen loi Kekkosesta kertovan kesäteatteriesityksen, jossa hän esitti Kekkosta peruukki päässä! Siinäpä omistautumista poliittiselle idolilleen! Jos joku olisi kirjoittanut tällaisen jakson romaaniin sitä pidettäisiin epäuskottavana.     

Salaliittoteorioita    

Väyrysen ideologia on hänen omien sanojensa mukaan ”alkiolaiskekkoslainen ihmisyysaate” joka on suomalaisittain keskustalaisuutta. Tässä kirjassa se näyttäytyy jonkinlaisena anarkistisena kommunitarismina tai kiltajärjestelmänä. Paavo Väyrynen on yllättävän antikapitalisti tässä teoksessaan. Se näkyy siinä, että hän haukkuu Kokoomusta suuryritysten oligarkiaa palvelevaksi puolueeksi, joka tuhoaa tavallisten suomalaisten ja luonnon elinolosuhteet.    

Kirjailijan antikapitalismi menee niin koville kierroksille, että hän esittää oman NATO-salaliittoteorian: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka näyttää johtavan taustalta joidenkin politiikkojen, talouselämän vaikuttajien ja upseerien muodostama salaliitto, joka saa tukea johtavista tiedotusvälineistä.” Tätä ideaa kirjassa toistetaan useita kertoja kuin se olisi itsestään selvää.   

Väyrynen myöskin hyökkää valtamediaa vastaan, joka ei raportoi kaikesta, mitä hän tekee. Mutta myöskin siitä, että gallupiluvut on valjastettu propagandavälineiksi nostattaakseen Sauli Niinistön suosiota. Kirjailijan mukaan gallupimittauksia pitäisi tutkia, koska hänen kannatuksensa ei voi olla niin pieni! Väyrynen sanookin ”Kaikki tietävät, että olen Sauli Niinistön ohella vahvin ehdokas vaalin toiselle kierrokselle ja ainoa ehdokas, jolla on mahdollisuudet voittaa hänet.”    

Mutta ei siinä vielä kaikki! Paavo Väyrynen epäilee ilmastonmuutoksen aitoutta ja levittää valheen, etteivät ilmastotutkijat olisi tutkineet avaruuden säteilyn vaikutusta Maapallon ilmastoon. Ovat kyllä Paavo, rauhoitu. Tämä oli aika ihmeellinen paljastus, koska Väyrynen korostaa kirjassa jatkuvasti kestävää kehitystä ja luonnonsuojelua. Mutta kai hän haluaa houkutella äärioikeiston hörhöt puolueensa.     

Mutta äärioikeiston houkutteleminen EU- ja maahanmuuttovastaisuudella on aiheuttanut ongelmia. Ei vain uskottavuuden menetyksenä, vaan siinä, että hän ei ole syventynyt äärioikeistolaiseen ajatteluun, mikä on aiheuttanut ”väärinkäsityksiä”. Esimerkiksi tässä kirjassa on luku, jossa Väyrynen puolustautuu häntä vastan esitettyyn syytökseen, että hän on ”George Soroksen kätyri”. Tämä syytös on äärioikeiston silmissä vakava, koska heidän mukaansa George Soros johtaa maailmanlaajuista juutalaisten salaliittoa, jonka tarkoitus on maahanmuuton avulla tuhota valkoinen rotu. Paavo Väyrynen siis haluaa tehdä selväksi, että hän ei kuulu äärioikeiston kuvittelemaan salaliittoon, mikä taas kertoo ketkä ovat miehen potentiaaliset äänestäjät.    

Vallankaappaus    

Surullisinta on kuitenkin Kansalaispuolueen vallankaappaus. Kaikkien vaikeuksien jälkeen Väyrynen sai perustettua viimein Kansalaispuolueensa, mutta parin kuukauden kulutta hän menetti sen hallinnan. Tässä kirjassa kerrotaan hyvinkin avoimesti, miten puolueen johdon muut jäsenet hyväksikäyttivät Väyrysen matkustelua pitääkseen hänen selkänsä takana puoluekokouksia. Yhdessä puolisalaisessa kokouksessa Väyryselle uskolliset 11 puoluejäsentä erotettiin maksamattomien jäsenmaksujen takia ja uusia jäseniä hyväksyttiin sisään, muuttaen puolueen valtatasapainoa. Sitten Väyrystä syytettiin puolueen varojen väärinkäytöstä ja erotettiin siitä, vaikka hän itse koko puolueen perusti! Osa tästä kirjasta onkin koko tämän monimutkaisen kuvion ja siitä seuranneet oikeustoimien selostus. Kävi sääliksi Väyrystä, koska selvästi miehellä ei ole mitään uskottavuutta tai poliittista taituruutta jäljellä. Kirjassa kerrotaankin, että hän on menettänyt tuhansia euroja koko seikkailussa.     

Siltä varalta, että Väyrynen ei saisi Kansalaispuoluetta takaisin hallintaansa hän perusti Seitsemän tähden liikkeen -nimisen puolueen. Väyrynen on siis kahdessa vuodessa ollut melkein kolmen puolueen jäsen samaan aikaan. Tietenkin Väyrynen julisti, että hänen Seitsemän tähden liikkeensä tulee olemaan tänä keväänä keskisuurten puolueitten joukossa ja neljän vuoden kuluttua maan suurin. Kaikista vaikeuksista huolimatta Paavo ei luovuta!     

Yhteenveto    

Paavo Väyrysen ”Terve Suomi” on melko huono kirja. Se sisältää aidosti mielenkiintoisia ja valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä nyky-Suomen ongelmien ratkaisussa, mutta huono editointi ja miehen oma persoona häiritsevät todella paljon lukemista. Tässä on todella paljon toistoa, koska kirjailija ei ole vaivautunut editoimaan blogikirjoituksiaan, vaan hän on kopioinut ne sellaisenaan.Sama vika kuin Lepomäen manifestissa ja kertoo inhottavasta trendistä, jota vastustan.

Kertoo paljon Väyrysen suhteellisuudentajun menetyksestä se, että tämä kirja on omakustanne, koska edellinen kustantamo mene konkurssiin. Ketään ei kiinnosta Paavo Väyrysen elämä ja ideat keltaisen lehdistön ulkopuolella. Tämä on tietenkin arvokas historiallinen dokumentti yhden poliitikon sekoamisesta, mutta muuten surullinen kertomus miehestä, joka ei osannut lopettaa ajoissa.   

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Politiikka ja yhteiskunta, Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Alt-Amerikka: Radikaalioikeiston nousu Trumpin aikakautena

David Neiwertin, vuonna 2017 julkaistu ”Alt-Amerikka: Radikaalioikeiston nousu Trumpin aikakautena” (oma suomennos) on journalistinen tietokirja otsikossa mainitusta ilmiöstä.  

10

Idea   

Neiwert rakentaa kirjansa teesinsä amerikkalaisen äärioikeiston todellisuusvinoutuman ympärille. Hänen mukaansa amerikkalainen äärioikeisto on vuosikymmeniä rakentanut itselleen lukuisten salaliittoteorioitten avulla vaihtoehtoisen todellisuuden eri propagandamedioitten kautta. Nämä erilaiset, pääosin internetissä pyörivät mediat kiihottavat toisiaan ja nyt ne ovat saaneet presidentin, joka hyödyntää tätä rinnakkaista todellisuuskäsitystä.    

Kirjan otsikko on sanaleikki englanninkielisestä sanasta ”alternative” (vaihtoehto) joka tarkoittaa samaan aikaan modernin äärioikeiston itselleen antamaa nimitystä ”Alt-Right (alternative right – suomeksi vaihtoehtoinen oikeisto) ja Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conwayn pahamaineista lausetta ”alternative facts” (vaihtoehtoinen fakta). Kirjan otsikko voidaankin lukea sekä ”modernin äärioikeiston Amerikkana”, että ”Vaihtoehtoisena Amerikkana”.   

Kirjan mukaan moderni amerikkalainen äärioikeisto kehittyi 90-luvulla. Neuvostoliitto oli romahtanut ja liberalismi julistettiin hegemoniseksi maailmankatsomukseksi. Kuitenkin osalle amerikkalaisia konservatiiveja uusliberaalistinen maailmanjärjestelmä oli kauhistus. Koska kommunistista uhkaa ei ollut enää olemassa, nämä oikeistokonservatiivit alkoivat keksiä uuden uhan, johon he voisivat yhdistää Demokraattipuolueen liberaalit. Hitaasti pitkin 90-lukua internetin ja suistometsien pimeimmissä koloissa nämä oikeistokonservatiivit alkoivat radikalisoitua äärimmäiselle oikeistolle. Hitaasti mutta varmasti he rakensivat salaliittoteoriatäytteistä maailmankuvaansa, jossa uusi satanistijuutalaiskapitalistikommunistinen diktatuuri oli tulossa hetkellä millä hyvänsä. Amerikkalainen valtavirtaoikeisto halveksi näitä äärioikeistolaisia, mutta myöskin hyödynsi heitä opportunistisesti ajaessaan omaa politiikkaansa. Obaman valtakaudessa nämä äärioikeistolaiset äänet annettiin liikkua vapaasti oppositiopolitiikassa, mutta tuhoisin seurauksin. Republikaanipuolue oli päästänyt vapaaksi pimeän voiman, joka lopulta vuoden 2016 vaaleissa, Donald Trumpin kautta, söi koko puolueen. Kirjailijan mukaan moderni amerikkalainen äärioikeisto on nykyinen oikeisto.   

Donald Trump   

Kirja käsittelee myöskin, miten Trump puheillaan nosti modernin äärioikeiston parrasvaloihin ja radikalisoi heitä vielä enemmän. Kirjailija viittaa useisiin raportteihin, jotka osoittavat, että rasistiset viharikokset ja terrori-iskut ovat räjähtäneet ylöspäin vuodesta 2015 lähtien ja vain kasvaneet. Monissa viharikostapauksissa tekijä on maininnut kannattavansa Donald Trumppia ja jopa julistaneet uhreilleen, että ”Tämä on Trumpin maata nyt!

Kirjailija myöskin analysoi onko Trump fasisti? Kirjailijan mukaan tuore presidentti ei voi olla fasisti, koska tällä ei ole mitään selkeää ideologiaa tai omaa väkivaltaista iskujoukkoa. Neiwert painottaa useita kertoja, ettei Trump ole fasisti, mutta korostaa, että hänen retoriikkansa on. Tämä fasistinen retoriikka on ruokkinut äärioikeistoa, erityisesti niitä, joilla on omat väkivaltaiset iskujoukot, kuten aseistetut miliisit. Jostain syystä kirjailija unohti fasistiset tappeluklubit, kuten Proud Boys ja R.A.M (Rise Above Movement) joita, jopa maan tiedustelupalvelu FBI on luokitellut vaarallisiksi.  

Identiteettipolitikka   

Kirja analysoi mistä tämä moderni äärioikeisto oikein tuli? Ja päättyy siihen lopputulokseen, että se syntyi Yhdysvalloissa tapahtuvien demografisten siirtymien takia. Monissa amerikkalaisissa alueissa oli hyvin pitkään suuri valkoinen enemmistö, mutta 90-luvulta lähtien näihin alueisiin ovat muuttuneet etelä- ja afroamerikkalaisia sekä muita maahanmuuttajia. Tämä eriväristen ihmisten määrän äkillinen kasvu on herättänyt valkoisissa asukkaissa suurta paniikkia. Tämä siitä huolimatta, että nämä eri ryhmät eivät ole vaikuttaneet negatiivisesti työllisyyteen tai turvallisuuteen. Kirjailijan mukaan syy monen amerikkalaisen radikalisoitumiseen ei ole uusliberalistisessa politiikassa, joka alkoi 70-luvulla, vaan näissä demografisissa siirtymissä. Tämä selittäisi, miksi äärioikeistolaiset ovat niin vankkoja rajoittamattoman kapitalismin puolustajia. Voitaisiinkin sanoa, että juuri se taloudellinen järjestelmä, jota äärioikeisto syvästi ihailee, on aiheuttanut maahanmuuton kasvun, jonka he kokevat tuhoavan kapitalismin.

Ongelmia   

Suurin ongelma tässä kirjassa on kirjailijan puolueellisuus. Tässä lähdetään aika selkeästi Demokraattipuolueen näkökulmasta käsin käsittelemään äärioikeistoa. Esimerkiksi ”äärioikeistoksi” tässä kirjassa käsitellään kaikkia oikeistolaisia ryhmiä, jotka ajavat rajoittamatonta kapitalismia, ei vain äärirasistisia ja väkivaltaisia ryhmiä. Vaikka itsekin pidän rajaoittamattoman kapitalismin oppia äärimmäisenä, populaarikulttuurissa termi ”äärioikeisto” (eng. Far-Right) tuo mieleen natseja ja fasisteja, vaikka politiikantutkimuksessa termi kuvaa kirjaimellisesti kaikkia äärimmäisiä oikeistolaisia ryhmiä. Kirjailija ei selitä oman termin käyttöä, jolloin lukijalle voi tulla harhakuva, että USA:ssa tosiaan on hirveä määrä natseja, vaikka varsinaisia kansallissosialisteja on hyvin vähän.   

Toinen ongelma on kirjan surkea lähdeviittaus. Tässä kirjassa kyllä on paksu lähdeluettelo, mutta joka koostuu suurimmaksi osaksi lehtiartikkeleista, kansalaisjärjestöjen- ja viranomaistahojen raporteista, mutta itse tekstissä ei merkitä kunnolla kuka sanoi ja missä. Tällainen lepsuilu syö kirjan uskottavuutta melkoisesti.  Toinen ongelma on huono editointi. Tässä teoksessa unohdetaan, että jokin taho on jo esitelty ja se esitelläkin uudelleen montakin kertaa. Välillä kokonaisia kappaleita toistuu ties mistä syystä.   

Koska seuraan tiiviisi amerikkalaista politiikkaa ja olen lukenut melkoisesti maan äärioikeistosta, suurin osa tässä teoksessa kuvatuista ilmiöitä ovat olleet ennestään tuttuja, joten ei tässä kirjassa ole mitään valheita tai vääristelyjä, mutta silti kuvittelisi kirjailijan vaivautuvan tukevan ne paremmilla viitteillä. 

Yhteenveto    

David Neiwertin ”Alt-America: The Rise of the Radical Right in the Age of Trump” on aika tiivis paketti modernin äärioikeiston erilaisista ryhmittymistä ja niitten retoriikasta, mutta kirjan aseenteellisuus ja huono editointi häiritsevät todella paljon. Kirjassa paisutetaan äärioikeiston valtaa suhteettomasti ja sekoitetaan hyvinkin erilaiset ryhmittymät yhteen, mikä syö kirjan uskottavuutta. Mutta tässä löytyy aika uskottavia teorioita äärioikeiston noususta ja kirjailija vaivautuu kumoamaan joitain äärioikeistolaisen propagandan pointteja tieteellisillä tutkimuksilla.  Tämä kirja voitaisiinkin sanoa hyväksi vastapainoksi Markku Ruotsilan saman aiheisesta teoksesta, jolla on oikeistolainen perspektiivi. Jos kiinnostaa puhtaasti alt-rightin ideologian analyysi, niin yhä suosittelen Angela Naglen ”Kill all Normies” (2017) kirjaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

9 – 11: Lasku tyraniaan

Alex Jonesin ”9 – 11: Lasku tyraniaan” (oma suomennos) on amerikkalaisen ex-show painijan manifesti, jonka mukaan WTC-iskut olivat hallituksen lavastamia, jotta se voisi riisua ihmiskunnan kansalaisvapaudet. 

20170809_155623

Tämä vuonna 2002 julkaistu manifesti kuulostaa nykyään vähemmän hullulta kuin yli vuosikymmenen sitten. Edward Snowdenin ja Chelsea Manning tietovuodot ovat osoittaneet monet tämän manifestin teeseistä oikeiksi ja, jopa pahemmiksi kuin sen kirjoittaja koskaan pystyi arvaamaan.  Vaikka monet asiat ovatkin ihan faktuaalisesti oikein tässä kirjassa, niin tämä on silti helvetin pähkähullu teos, joka pani minut nauramaan ääneen. 

Alex Jones aloittaa kirjansa kuvaamalla minkälainen on ”globalistien” maailmanvalta. Globalistit ovat hänen mukaansa jo keskiajasta peräisin  oleva ryhmä eliitin jäseniä ja heidän tarkoitus on kaventaa maailman populaatiota ”hallittavaan kokoon”. Tietenkin hän ei kerro, mistä hän on oikein saanut tämän tiedon, ainoastaan hän tykittää kirjan sivuihin useitten valtioitten päämiesten ja vaikutusvaltaisten henkilöitten sitaatteja, joissa ”Uusi maailmanjärjestys” sana esiintyy. Ei varmaan tarvitse kertoa, miten helvetin epätieteellinen todistusaineisto tämäkin on? Sitaattien ohella Jones maalaa epämääräisen kuvan, eliitistä, joka perusti salaisen Illuminaatti-järjestön, joka palvoo itse Saatanaa, harrastaa geneettistä muuntelua ja kärsii psykopatiasta ja marxilaisuudesta. Näihin viimeisiin väitteisiin Jones ei todisteita tai viitteitä anna.  

Kirjassa väitetään aika hurjia asioita ja viitteet on asetettu ihan miten sattuu. Sivunumeroita tai painoksia ei anneta ja joskus viiteitä ei edes ole joillekkin väitteille. Tämä onkin vähän epätyyppillistä salaliittoteorian kirjalle, koska yleensä ne ahdetaan täyteen viitteitä, että ei kukaan jaksaisi tarkastaa jokaista läpi ja katsoa, onko siellä seassa jotain paskaa.  

Se, mikä oli kiinnostavaa, oli itse kirjan salaliiton rakentuminen. Todistaakseen, että 9/11-terrori-iskut olivat hallituksen peiteoperaatio, Alex Jones kertoo historiassa olevista lavastetuista terrori-iskuista ja vieraan vallan hyökkäyksistä. Kirjailija ei ihan selitä, miten olemassaoloevat lavastukset Saksassa ja Venäjässä yhdistyvät WTC-iskuihin? Vaan hän oletaa jotenkin, että koska historian aikan on tapahtunu muitakin lavastettuja terrori-iskuja, niin tämänkin on oltava lavastettu.  

Alex Jones käyttää tyyppillistä salaliittoteoreetikoiten taktiikkaa, eli lainaa useita ristiriitaisia uutisraportteja Bostonin-pommituksesta ja WTC-iskuista, jotka viittaavat useisiin tekijöihin ja istutetteuihin pommeihin. Jones mainitseekin, että uutisraportit olivat kaikista tuoremimmat, jotka tulivat melkein muutama minuutti terrori-iskujen jälkeen. Se, mitä hän ei kerro, on että yleensä ensimmäiset uutisraportit, mistä tahansa suuresta tragediasta perustuvat sekalaisiin silminnäkijähavaintoihin ja huhuihin, jotka 24/7 uutiskiertessä raportoidaan, koska halutaan olla ensimmäinen, joka uutisoi tapahtumista, riippumatta siitä ehditäänkö niitä loppujen lopuksi vahvistaa oikeiksi. Tuorein esimerkki on vaikka Turun puukotusisku, jossa ensin tekijöitä oli monta ja he olivat aseistautuneet miekoilla ja pesäpallomailoilla. Lopulta paljastui, että oli vain yksi tekijä puukon kanssa.

Näitten kahden epämääräisen todistusaineiston lisäksi Jones ottaa lehtiartikkeleita, haastatteluja ja viranomaisraportteja, joissa paljastuu, että USA:n tiedustelupalvelu tiesi, että maata uhattiin al-Qaidan terrori-iskulla, eikä mitään toimenpiteitä tehty iskujen estämiseen. Jonesin mukaan nämä kolme todistavat ”vedenpitävästi”, että WTC-isku oli lavastettu. (Hänen mieleensä ei käy, esimerkiksi, että al-Qaidan isku haluttiin tapahtuvan, koska sillä voisi oikeuttaa sodan tai oli mahdotonta arvata mihin isketään ja milloin) Kaikkien harmiksi tässä kirjassa ei esiinny se kuuluisa väite ”Lentokoneen polttoaine ei voi sulattaa teräsrakenteita” 

Melkein tylsän tyypillisesti Jones suorittaa huikean logiikkahypyn, jonka jälkeen hän rakentaa kokonaisen fantasiakuvan, jonka mukaan al-Qaida oli CIA:n erikoisjoukko, joka teki itsemurhaiskun WTC-torneihin ja samaan aikaan CIA räjäytti pilvenpiirtäjät rakennuksiin istutetuilla pommeilla! Jones ottaa kourallisen erilaisia yksittäisiä faktoja, jotka ovat tosia (kuten se, että CIA rahoitti aikoinaan talebaneja Afganistanin sodassa) ja sekoittaa ne epämääräisempiin uutusraporteihin, jotta saisi todella fantastisen ja laajalle ulottuvan globaalin salaliittoteorian aikaan. Tuntui kuin Jones yritti tahallaan sekoittaa todisteet USA:n häikäilemättömästä imperialismista, mitä fantastisempaan tarinaan, että kukaan ei voisi ottaakaan tosissaan sen, mitä supervalta todellisuudessa toimii. 

Jonesin mukaan satanistiset globalistit hallitsevat nyt koko maailmaa ja kaikkia maailman tiedustelupalveluita ja terroristiryhmiä, joita sitten se pyrkii käyttämään hyväkseen pelotellakseen ihmiset luovuttamaan kaikki kansalaisvapaudet, omaisuutensa ja luonnonvarat, jotta globalistit voisivat perustaa riistokapitalistisen kommunistivaltion. Kyllä hyvät naiset ja herrat! Riistokapitalistinen kommunistivaltio! Alex Jonesin mukaan Marxin Kommunistinen manifesti on riistokapitalististen saatananpalvontakommunistigobalistinatsien ohjekirja! Ette pysty kuvittelemaan, miten melkein kaaduin tuolista nauressani ääneen. 

Folkloristina kuitenkin se, miten oikeassa Jones on, ei kiinnosta, vaan miksi hän on rakentanut niin helvetin pähkähullun ja sisäisesti ristiriitaisen kuvan maailmasta? Lukiessani tätä kirjaa, huomasin, että monet Jonesin nostattamat aineistot, jotka hänen mielestään todistavat maailmanlaajuisesta salaliitosta ovat samat, mitä vasemmistolainen Noam Chomsky on käyttänyt omissa kirjoissaan todistaakseen, että USA hallitsee maailmaa globaalilla hegemonialla, johon kuuluu taloudellinen ja sotilaalinen mahti. Se olikin todella kiinnostavaa, miten poliittisen spektrin kahdessa eri ääripäässä olevat kirjoittajat ovat tutustuneet samoihin aineistoihin ja päättyneet melkein samoihin johtopäätöksiin, mutta ei ihan. Siinä, missä Chomsky käyttää akateemisiä standardeja teoretisoidakseen, miten amerikkalainen suurpääoma on luonut hallituksen suojellakseen itseään ja edistääkseen omia etujaan, luoden globaalin imperiumin, joka riistää kehittyvien maitten luonnonvaroja itselleen ylläpitääkseen globaalia kapitalistista järjestelmää, niin Alex Jones teoretisoi, että mielisairaat kommunistisatanistinatsit ovat rakentaneet kapitalistisen kommunistinatsijärjestelmän, jossa kehittyvien maitten luonnonvarat riistetään täyttääkseen tämän mielisairaan eliitin omat taskut ja orjuuttaakseen maailman kansat. Eli melkein sama teoria (jonka oikeastaan Vladimir Lenin alun perin muotoili vuonna 1916, mikä on helvetin ironista) mutta hituksen eri johtopäätökset. 

Mielestäni Alex Jones on hyvä mikrohistoriallinen esimerkki radikaalioikeiston henkisestä yksinkertaisuudesta. Toki tämä on nyt omaa epätieteellistä spekulaatiota, josta ei voi tehdä kovin laajoja yleistyksiä koskien radikaalioikeiston henkisiä kykyjä. Mutta mielestäni tässä kirjassa esitetty salaliittoteoria todistaa sen, että radikaalivasemmisto on hiemän älykkäämpi kuin radikaalioikeisto. Edellämainittu Noam Chomskyn vertaaminen Alex Jonesiin on mielestäni pätevä esimerkki. Me voimme olla montaa mieltä Chonskyn teorioitten paikkaansapitävyydestä, muta hän sentään yrittää käyttää luotettava lähteitä, referoi tutkijoita, raportteja, sivumääriä ja päivämääriä ja muutenkin yrittää käyttää täsmällistä tieteellistä (mutta kansantajuista) kieltä kertoakseen USA:n kapitalistisesta hegemoniasta, joka kehittyi ajan mittaan, ilman mitään tietoista ohjausta tai päämääriä. Mitä Alex Jones tekee? Vetää huikeita logiikkahyppyjä ja täydentää aukot huikeilla tarinoilla! Jos on seurannut USA:n presidenttivaaleja, niin tietää, että osa presidentti Trumpin kannattajista koostuivat juurikin Alex Jonesia seuraavista radikaalioikeistolaisista, jotka uskoivat ihan tosissaan, että tuore presidentti taisteli eliittiä vastaan, aikoi  ”tyhjentää suon” ja tuoda maailmanrauhan. Jos on seurannut uutisia, niin preidentti Trump on tehnyt juurikin päinvastoin, mikä tekisi jopa Jospeh Stalinin kateelliseksi. 

Toinen mielenkiintoinen havainto, jonka tein, oli Alex Jonesin nostattamat arvot ja hänen henkilökohtainen maailmankuva. Tämän kirjan perusteella Alex Jones on tiedostamattaan rasisti. Vaikka hän uskoo, että al-Qaida on CIA-agenttien hallitsema järjestö, niin samaan aikaan hän vastustaa maahanmuuttoa. Jones painottaakin kirjassaan, että syy, miksi USA:n rajoja ”pidetään auki” on jotta suuri määrä väkivaltaisia maahanmuuttajia tuhoisi amerikkalaiset kaupungit ja näin valtion olisi pakko pystyttää natsidiktatuurin ”suojellakseen” kansaa. Eli saman aikaan terroristeja ei ole olemassa ja niitä on miljoonia.  

Toinen rasistinen lipashdus, jonka kirjaila tekee on, kun hän puhuu USA:n turvallissuuselinten urbaanin sodankäynnin harjoituksista ja kauhistelee sitä, miten USA:n kaupungissa harjoitellaan samoja taktiikoita, joita Afganistanin rintamalla on käytetty. Se, mikä kirjailija unohtaa mainita, on se, että USA:n turvallisuuselimet ovat käyttäneet näitä urbaanin sodankäynnintaktiikoita jo 50- ja 60-luvulla afromaerikkalaisten mellakoita vastaan. Näköjään, jos poliisi ja kansalliskaarti tappaa afromarikkalaisia kansalaisia, niin se on normaalia, mutta auta armas, jos armeija harjoittelee sen varalta, että valkoinen keskiluokka alkaa riehumaan! 

Terrorismikin on kirjassa todella ristiriitainen käsite. Alex Jones esimerkiksi kauhistelee sitä, että FBI luokittelee aseelliset äärioikeistolaiset ja äärikristilliset järjestöt terroristijärjestöiksi tai turvallisuusuhiksi. Kirjailijan mielestä ei ole olemassa äärioikeistoa tai äärikristillisiä, vaan tämä on globalistien tapa demonisoida isänmaallisia rauhaa rakastavia ihmisiä. Kaikessa ristiriitaisuuden huipussa Alex Jones kehottaa kirjan lopussa amerikkalaisia valmistautumaan veriseen sissisotaan, jos globalistien juonet ei saada estettyä rauhanomaisin keinoin.  

Sitten on luonnonsuojelu. Alex Jones ei usko luonnonsuojeluun, koska se tarkoittaa kansallispuistojen pystyttämistä ja se on hänen mukaansa ”yksityisomaisuuden riistoa” ja ”todistaa”, että valtio on varaamassa kaikki hyvät maat itselleen, jotta voi sitten orjuuttaa kansan kapitalistisessa natsikommunistidiktatuurissaan. Sama ovat rokotteet, veden puhdistaminen ja seksuaalivalistus. Kaikki nämä ovat kirjan mukaan globalistien salajuoni, jolla tapetaan ”ylimääräinen ihmispopulaatio”. Todisteet tietenkin ovat taas asiayhteydestä irrallaan olevia lainauksia eri viranomaisraporteista tai ihan todellisia esimerkkejä, joissa USA:n hallitus on testannut erilaisia tauteja ja myrkkyjä köyhiin afromaerikkalaisiin ja alkuperäiskansoihin. Jännästi radikaalivasemmisto on käyttänyt näitä samoja todisteita perustellakseen, että USA on valkoisen ylivallan hallitsema imperiumi. Eli samat todisteet, eri johtopäätökset. 

Alex Jonesin ”9 – 11: Lasku tyraniaan” on oiva esimerkki siitä, miten ihminen voi olla oikeilla jäljillä, mutta täysin väärässä. Ehkä Jones on vain mielisairas tai sitten hänellä on se kuuluisa ”autoritaatinen persoona” tai jotain sen kaltaista, koska monet kirjassa esitetyt faktat ovat samoja, mitä anarkistit ja muut radikaalivasemmistolaiset käyttävät omien ideologioittensa edistämiseen. Jones silti päättyi paljon yksinekrtaisempaan maailmanselitykseen kuin siihen, mitä poliittisen spekrtin toisessa päässä olevat.  

En suosittele tätä kirjaa kenellekkään. Mielestäni kirjassa esitetyt johtopäätökset ovat osa sitä maailmankuvaa, jota presidentti Trump hyödynsi ja voimme nähdä, mikä tragedia hänen kautensa on ollut tähän mennessä. Suosittelen mielummin Chomskyn kirjoja, koska pahinta, mitä niitten lukemisesta voi seurata on se, että harkitset pyöräilytelineet heittämistä näyteikkunan läpi, eikä sekopäisen oranssin fasistin äänestämistä valtaan. 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus