Minun pitäisi yrittää lukea kunnon kirjallisuutta, mutta kunnon kirjallisuudessa on todella mitään sanomattomat takakansitekstit. Tämän vuoksi päädyn useimmiten lukemaan scifiä tai fantasiaa, koska niissä sentään kerrotaan, mikä on meininki. Yritän välillä lukea ihmisten arvioita romaaneista, joitka vaikuttavat vakavimmilta. Patrick DeWittin ”Alihovimestari Minor” kubistinen kansi herätti kiinnostukseni ja muistan pitäneeni lukemastani arviosta. Tämä on vuonna 2015 julkaistu surrealistinen romaani, jossa Lucy Minor niminen jätkä palkataan alipormestariksi linnan, jossa alkaa surrealistinen seikkailu
Juoni
Minor on töissä linnassa, jonka omistaja on piilossa ja sen pihalla on kaksi pientä armeijaa, jotka tappelevat keskenään ilman mitään näyttävää syytä. Vaikka hahmo kyseenalaistaa työpaikkansa outoa tilaa, hän silti astuu linnan sisään ja palvelee alihovimestarina. Onneksi hän saa työkavereita, jotka kertovat piilossa olevasta omistajasta ja tuntemattomasta hullusta miehestä, joka vaanii käytävillä. Kunhan sulkee oman makuhuoneensa oven yöksi, mitään vaaraa ei ole. Kuten voitte nähdä, tämä ei ole ihan niitä vakavia romaaneja, vaan todella surrealistinen ja hauska tarina. Eli epäonnistuin tavoitteessani.
Surrealistinen kieli
Hauskin juttu tässä romaanissa on enemmänkin kieli kuin absurdit tapahtumat. Kaikki hahmot puhuvat todella omituista brittiläisen yläluokan kaltaista äärimmäisen hienostunutta ja kohteliasta kieltä, joka luo suuren kontrastin absurdeille tapahtumille. Nauroin ääneen hahmojen keskusteluille, joissa kaikessa aristokraattisessa vakavuudessa puhuttiin mitä hulluimmista tapahtumista.
Ongelmia
Suurin ongelma tässä kirjassa on kuitenkin samaan aikaan kieli. En ihan pysynyt perässä juonen kanssa ja tapahtumat etenivät hyvin nopeasti ja hyvin surrealistisille ja absurdeille tasoille. En ollut enää varma mikä oli todellista, mikä kuviteltua. Kaiken aikaa kuitenkin hahmojen kohteliaisuus pysyy, vaikkakin yhdessä vaiheessa on olohuoneessa pidetty seksiorgia, johon eksyy piiskana käytetty salamipötkö. Tämä oli samaan aikaan hyvinkin hauska ja älykäs kirja, mutta todella sekava. Kuitenkin luin loppuun, kun keskustelut olivat niin huvittavia.
Yhteenveto
Patrick DeWittin ”Alihovimestari Minor” ei taida olla ihan sopiva kirja kaikille, mutta jos kiinnostaa surrealismi ja ehkä maaginen realismi sekä nokkela huumori, niin tämä on se kirja.
