Avainsana-arkisto: teknologiahistoria

Kertomaton tarina BlackBerryn mahtavan nousun ja tuhon takaa

Suomessa BlackBerry ei ollut koskaan kovin tunnettu kännykkämerkki, mutta amerikkalaisissa elokuvissa se näkyi paljon. Moni tietää sen verran, että BlackBerry oli kallis businesskännykkä, jota kaikki hienot ihmiset käyttävät. Kun vuonna 2007 Iphone tuli markkinoille se kaatoi sekä meidän Nokian, että BlackBerryn kännykkävalmistajien huipulta, vaikka jälkimmäinen keksi koko älypuhelimen konseptin! Halusin sitten tietää enemmän tästä ikonisesta kanadalaisesta yrityksestä, joka onnistui häviämään itsensä aloittaman teknologiasodan. Otin luettavaksi vuonna 2015 julkaistun Jacquie McNishin ja Sean Silcoffin “Kadotettu kenttä: Kertomaton tarina BlackBerryn mahtavan nousun ja tuhon takaa.” (oma suomennos)  

13

Historia   

Kirja keskittyy Research In Motion (RIM) teknologiayrityksen perustajien Mike Lazaridis ja Jim Balsillie elämäkertoihin, jotka liittyvät suoraan BlackBerry brändin historiaan. Mike Lazaridis oli insinööri, joka oman tiiminsä kanssa suunnitteli BlackBerry puhelimen suuren näppäimistön ja kryptatun sähköpostijärjestelmän. Balsillie taas onnistui omilla kontakteillaan ujuttamaan suuryritysten johtajien käteen BlackBerryt, ohittaen täysin yritysten teknisen osaston, jossa kestäisi kuukausia arvioida uusi teknologian hyödyllisyys ja paikka teknologiabudjetissa. Tällä suoralla markkinoinnilla kaikki Pohjois-Amerikan rikkaimmat yrittäjät omistivat BlackBerryn, jolloin siitä tuli välittömästi menestyksen merkki, jota kaikki muutkin halusivat jäljitellä.  BlackBerry kännykästä tuli välittömästi valtion ja suuryritysten luotettu kommunikaatioväline. 

Kirjan mukaan kummankin yrittäjän tarinat ovat hyvin perinteinen keskiluokkaisten yrittäjien kasvutarinoita, mutta mielenkiintoisinta oli kummankin perustajan erilaiset persoonat. Lazaridis oli esoteeriseen kristillisyyteen uskova nörtti, joka halusi ennen kaikkea mukavuutta ja näppituntumaa teknologiaan.  Jim Balsillie taas oli häikäilemätön businessmies ja tyypillinen 80-luvun juppi, joka luki Sun Tzuta ja harrasti Amerikan Psykon kaltaista elämäntapaa. Balsillien ansiosta RIM yritys onnistui nousemaan pienestä kanadalaisyhtiöstä maailman suurimmaksi kännykkävalmistajaksi. Kuitenkin juuri molempien perustajien tyyli ja diktatoriset otteet aiheuttivat koko yrityksen kaatumisen.   

Kaatuminen   

Suurin syy BlackBerry puhelinten häviöön älypuhelinsodissa, oli juurikin RIM yrityksen perustajien totaalinen kyvyttömyys kuvitella tulevaisuutta tai kännykkäkuluttajia. Vaikka kummatkin keksivät 90-luvulla suuren kännykkänäppäimistön ja sähköpostijärjestelmän, he eivät kyenneet kuvittelemaan sen jälkeen mitään muuta innovaatiota kännykälle. Kummatkin uskoivat kännykkänsä olevan teknologian kulminaatio, jota asiakkaat tulisivat uskollisesti aina ostamaan.   

Yhteenveto   

McNishin ja Sean Silcoffin “Kadotettu kenttä: Kertomaton tarina BlackBerryn mahtavan nousun ja tuhon takaa.” on todella helppolukuinen tietokirja kanadalaisesta puhelinjätistä, joka loi pohjan älypuhelinteknologialle. Mutta se on myöskin tarina siitä, miten innovaattori voi jähmettyä omaan makaavuusalueeseen ja tuhoutua.   

Kertoo jotain kirjailijasta ja suuryrityskulttuurista, että kirjan lopussa ilmoitetaan iloisesti, että Black Berry:ksi uudelleennimetty RIM, selvisi taloudellisesta ahdingosta osittain, siirtämällä kännykkävalmistuksen Foxconn-yritykselle.  Kirjailija ei vain kerro, että tämä on tunnettu riistohikipaja, joka on niin pahamaineinen, että sen tehtaissa on turvaverkkoja työntekijöille, jotka yrittävät tappaa itsensä hyppäämällä ikkunoista ulos. Menin tarkistamaan, kannattiko rikkoa ihmisoikeuksia, googlaamalla BlackBerryn viimeisiä puhelimia. Eipäs näytä siltä. BlackBerryn kännykät ovat surkeita tavallisille kuluttajille ja ne ovatkin muuttuneet pienen brändiuskollisen kultin puhelimiksi. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa yritys- ja teknologiahistoria tämä kirja. Tässä on myöskin ripaus 80-luvun juppikulttuurin kuvausta, mikä oli aika kiinnostavaa.  

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin, tietotekniikka

Pop-kulttuuriperinteen luoja

Brian Jay Jonesin ”George Lucas” kertoo Tähtien sota -elokuvista tunnetun elokuvaohjaajan elämästä.   

49

Ensiksi pitää kertoa, että kirjan kansi on mahtava. Jo kansi kertoo kaiken, mitä pitäisi tietää. Nuori mies tuijottaa luomustaan silmiin ja elokuvalavaste kuvitteellisesta maailmasta on molempien keskellä. Aavikon äärettömyys näkyy taustalla, kuin osoittaakseen yhden suurmiehen elämän mitättömyys verrattuna hänen luomukseensa, joka kenties syöpyy kulttuurimme ikuisiksi ajoiksi.   

Rakenne  

Kirjan tulokulma on vähän ongelmallinen. Alku on kuin jostain teinilehdestä, jossa kerrotaan Lucasin perhetaustasta ja miten ihanaa hänen lapsuutensa oli, vaikka mies itse kertoi omin sanoin, että hänen lapsuutensa ei tuntunut niin kivalta. Eli kirjailija selvästi yrittää silotella elokuvaohjaajan elämää ties mistä syystä. Kenties suuri fanitus? Kirjailija yrittää pehmittää kaikki George Lucasin personalisuuden ja elämän ikävimmät puolet ja selittämään ne parhain päin. Toki jos tykkää lukea elämäkertoja, jossa ei haukuta liikaa kohdetta, niin tämä on erinomainen siinä. Olen vaan tottunut lukemaan hirmuhallitsijoitten ja vallankumouksellisten elämäkertoja, joissa ihan rehellisesti esitetään ne alastomat faktat, ilman kaunistelua.   

Matka amerikkalaiseen pop-kulttuuriin   

Muuten aika hyvä elämäkerta, joka välittää täydellisesti minkälaisesta kulttuurisesta vaikutuksesta oli kyse, kun Tähtien sota -elokuvat tulivat valkokankaalle 70-80-luvuilla. Samalla tässä kerrotaan koko 60-70-luvun elokuvaskenen mullistuksesta, josta syntyivät modernin länsimaisen elokuvataiteen suurimmat ohjaajat: Francis Ford Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg, jotka kaikki tunsivat- ohjasivat- ja tuottivat toistensa elokuvia.   

70-luvun elokuvakulttuuri masensi George Lucasta. Siihen aikaan suurin osa elokuvista kertoi rikollisuudesta, sarjamurhaajista ja Vietnamin sodan kauhuista. Lucasin mukaan oli kasvamassa sukupolvi lapsia, joitten roolimallit olivat kovan onnen antisankareita, eikä suuria myyttisiä tarinoita välitetty enää elokuvien kautta. Lucas päätti korjata asian ja luoda modernin sadun, joka sijoittuisi avaruuteen. Sadun, joka ylevöittäisi sielun ja mielen, joka herättäisi toivoa paremmasta maailmasta. Eli Lucas käytti hippihabitustaan luodakseen kaikkien aikojen täydellisemmän myytin, joka pelastaisi sukupolven lapsista kulttuuriselta apatialta ja epätoivolta, joka vallitsi 70-lukua.  

Muistan 9-vuotiaana vuonna 1999, kun ”Pimeä uhka” tuli elokuvateattereihin ja  ymmärsin, että olin kokemassa suurta kulttuurista tapahtumaa, josta isäni oli kertonut niin paljon. Sama traditio jatkuu ja olen nähnyt kaikki 90-luvun jälkeen tulleet Tähtien sodat elokuvateattereissa. Jopa nämä viimeiset Disney viritykset, jotka eivät pääse lähellekään sitä taianomaista mahtavuutta, jota alkuperäiset välittivät. Olen niin kova fani, että olen hankkinut netin syövereissä äärimmäisen harvinaisen 70-luvun puhtaan elokuvateatteriversion Tähtien sota -elokuvasta, joka nykystandardeissa on ihanan karu.

Silti, kyse ei ole vain elokuvista, vaan kyse on kulttuuriperinteestä. Kulttuuriperinnettä emme kyseenalaista, koska se on osa yhteisöllisyyttämme, oikeastaan osa identiteettiämme, joka kertoo meille, ketä me olemme ja mikä on paikkamme universumissa. 

Visionäärin elämä   

Sitä en tiennyt, että Lucas aloitti taide-elokuvien ohjaajana, joka keskittyi ”sävyruno” elokuviin. Eli sellaisiin äärimmäisen konseptuaalisiin, melkein mykkäelokuviin, jossa musiikki ja estetiikka ovat keskiössä, eikä niinkään juoni tai dialogi.   

Kaikenlaisten sattumien kautta, joihin liittyy Hollywoodin rahanhimo, Lucas päättyikin ohjaamaan äärimmäisen kaupallisia elokuvia. Mutta Hollywood-studiot eivät 70-luvulla uskoneet scifi/fantasia-elokuviin, joten Lucas sai niukasti rahoitusta ja häntä uhkasivat jälkituotannon satunnaiset filmileikkaukset. Nämä olosuhteet traumatisoivat nuorta ohjaajaa niin paljon, että ne määrittivät hänen elokuvantekoa koko elämän ajan.   

Lucas alkoi ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan jälkeen haalia kaikki elokuvatuotannon kontrolli itselleen, jotta kukaan ei voisi leikata tai editoida hänen elokuvaansa ilman lupaa. Tämä vallan haaliminen tuotti tulosta ja Lucasista tuli miljardööri, joka onnistui tuottamaan elokuvat täysin itsenäisesti, ilman ulkopuolisten studioitten apua. Kuitenkin tämä vallan haaliminen teki miehestä kontrollifriikin ja jääräpäisen ohjaajan, jota ei voinut kyseenalaistaa. Lucasista tuli se, mitä hän vastusti.  

Vaikka luulin tietäväni kaikki elokuvat, joita Lucas tuotti tai ohjasi, tässä kirjassa mainitaan historian unohtamia elokuvia, joista en ollut koskaan kuullut. Näillä elokuvilla oli suurilla budjeteilla ja kunnianhimoisilla visioilla, mutta ne olivat kokonaisuudessaan niin huonoja, että ne floppasivat välittömästi. Mutta koska Lucas omisti kaikki tuotannon ja jakelun osiot, niin hän pystyi yhä tuottamaan elokuvia. Asia, mikä ei olisi mahdollista suurissa studioissa, joissa jokaisen elokuvan kassamenestys on mittari sille, annetaanko ohjaajalle lisätöitä.   

Teknologian edistäjä   

Monet tietokoneanimaatio- ja editointiteknologiat, mitkä ovat nyt standardia, olivat Lucasin firman keksimiä. Ainoa syy, miksi näitten teknologioitten keksiminen oli mahdollista, oli se, että Lucas omisti kaikki elokuvatuotannon vaiheet, jolloin hän pystyi suoralla mahtikäskyllä saamaan palkkaamansa insinöörit keksimään kameran tai editointilaitteen, jolla hänen visionsa voitaisiin toteuttaa. Jos Lucas olisi ollut tavallinen elokuvaohjaaja, budjetin tai tuotannon lautakunnan rajoitteet olisivat määränneet hänet tyytymään tarjottuihin työvälineisiin.  

Yhteenveto   

Ehkä harmillisin juttu minulle oli se, että olen niin kova Tähtien sota -fani, että olen nähnyt kaikki dokumenttielokuvat ja lukenut kaikki artikkelit elokuvanteosta, joten siinä saralla ei ollut kovin paljon uutta. Ehkä ainoa yllätys oli, että Tähtiensota elokuvat eivät olleet allegoria Toiseen maailmansotaan, kuten alun perin oletin, vaan Vietnamin sotaan. Tämä tarkoittaa, että imperiumi ei edustakkaan natseja, vaan amerikkalaisia.   

Puutteista huolimatta Brian Jay Jones ”George Lucas” elämäkerta on loistava teos, joka kertoo yhdestä miehestä ja tämän visiosta muuttaa maailma yksi kulttuurituote kerrallaan ja myydä siinä välissä aivan vitusti leluja.   

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin