”Teknologinen orjuus” (oma suomennos) on ”Unabomberiksi” ristityn terroristi Theodore Kaczynskin esseekokoelma.
”Teknologinen orjuus” jäsentää Kaczynskin näkemyksen, jonka mukaan teknologia passivoi ja lopulta muokkaa ihmiset tahdottomiksi koneiston osiksi, jolloin viimeiset ”luonnolliset” rippeet ihmisyydestämme häviävät.
Kaczynskin perustelee näkemyksensä evoluutioon, joka on muovannut meistä vaistonvaraisia eläimiä, jotka eivät kykene ajattelemaan tarpeeksi rationaaliseksi ja näin emme kykene rakentamaan teknologiaa, joka on tehty meille sopivaksi, vaan rakennamme teknologiaa, johon me yritämme sopeutua. Tämä sopeutumisyritys aiheuttaa henkilökohtaisten vapauksien hupenemista, psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja sekä ympäristötuhoa ja lopulta lajimme sukupuuton.
Kaczynskin filosofia on sekoitusta ekologiaa, objektivismia, primitiivistä elämäntapaa ja oiva kourallinen Nietzscheä. (Alan muuten vihata Nietzscheä kun jokaisen hörhön manifesti tuntuu ottaneen vaikutteita saksalaisfilosofilta.)
Kaczynskin visioi teknologisen kehityksen vievän meidäy Aldous Huxleyn ”Uljas uusi maailma” kaltaiseen tulevaisuuteen tai sitten teknologiseen katastrofiin, jossa me kuolemme sukupuuttoon. Ratkaisuksi kirjailija tarjoaa pienen, mutta määrätietoisen aktivistijoukon suorittamia tuhotöitä (koska kansan enemmistö on aivopesty palvomaan teknologiaa ja näin heidät on pakotettava primitiiviseen elämään), jotka romuttaisivat hallituksia ja infrasturktuuria niin perusteellisesti, että sivilisaatiota ei voisi kovin nopeasti nousta jaloilleen. Tämän jälkeen ihmiset palaisivat alkukantaiseen elämäntapaan, jossa mitään teknologiaa ei käytetä, juuri kuten evoluutio on aina ”tarkoittanut”.
Kaczynski ei vastusta vain modernia teknologiaa, vaan kaikkea teknologiaa, ruuvimeiselistä ydinpommiin, koska kaikki teknologia on ”luonnotonta” ja ihmisieltä ”myrkyttävää”. Edellämainitussa on mielestäni vakava ajatusvirhe. Jos me olemme evoluution muokkaamia luontokappaleita, niin silloin ajatuksemme ovat luonnollisia ja näin kaikki mitä rakennamme ajatustemme pohjalta, on luonnollista. Näin teknologia on luonnollista!
Mutta mies ei ole täysin hullu. Esimerkiksi hänen huolenaiheensa geenimanipuloitujen ihmisten osalta on realistinen ja hänen ennusteensa, että teknologisen kehityksen noustessa, sosiaalinen ahdistus tulee nousemaan ja purkautumaan satunnaisina joukkosurmina tai, että hallitukset ja suuryritykset tulevat keräämään massiivisia määriä dataa, ovat pelottavan ajankohtaisia. Tietenkin ei ole mitään konkreettisia todisteita (tietääkseni) teknologian ja ”yksinäisten susien” välisestä linkistä, mutta hypoteesi on kiinnostava.
Kuitenkin kiinnostavinta ja yllättävintä ”Teknologisesa orjuudessa” oli vasemmiston ankara kritiikki. Oletin, että ekoterroristi olisi vasemmistolainen, mutta Kaczynski onkin kovan luokan vasemmiston vastustaja. Kirjassa vasemmistoa kuvataan mielenvikana, joka tekee narisistiset ja vallanhimoiset ihmiset kannattamaan tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia, jotta voivat hallita muita ihmisiä. Tämäm vuoksi Kaczynski vastustaa kaikkia liikkeitä, jotka ajavat edellämainittuja asioita ja kehottaa tulevia ”vallankumouksellisia” välttämään kaikin mahdollisin keinoin ”vasemmistolaisia” jotka yrittävät tulla uuden antiteknologisen liikkeen jäseniksi. Mutta Kaczynski ei ole oikeistolainenkaan, vaan hän vastustaa kaikkia ideologioita, jotka syntyivät teollistumisen aikoihin.
Lukiessani esseekokoelmaa, ihmettelin miksi Kaczynski ei ajattele, että teknologia tulee nousemaan uudelleen? Tähän kirja lopulta vastaa, että teknologista kehitystä ei voi kokonaan pysäyttää, mutta sen voi pysäyttää hetkeksi, jolloin sen uudelleennousu voi kestää tuhansia vuosia, jolloin se on uuden sukupolven ongelma ei hänen. Lopulta aika kiinnostavaa luettavaa, mutta liian itseään toistavaa ja poikkoilevaa tekstiä, jossa yhdessä rivissä haukutaan ilmansaastetta ja seuraavassa harmitellaan, että lapsia ei saa kurittaa fyysisesti. Voin todeta, että kirja ei innostanut aloittamaan kirjepommikampanjaa.
