Avainsana-arkisto: vastajihadismi

Haittaisänmaalliset

Pascal Engmanin ”Patriootit” on vuonna 2017 alun perin julkaistu ruotsalainen dekkari klassisista liberaaleista, jotka päättävät aloittaa neutraalin ja kiihkottoman keskustelun maahanmuuttopolitiikasta salamurhaamalla toimittajia.

15

Idea

Romaanissa seurataan eri hahmoja, joihin kuuluu maahanmuuttajataustainen perhe, palkkasotilas, pari maahanmuuttokriitikkoa ja toimittajia. Tarinan edetessä kaikkien kohtalot törmäävät väkivaltaisesti.

Otin tämän kirjan ainoastaan lukulistalle, koska siinä olivat pääosassa äärioikeistolaiset terroristit. Inhoan sen verran dekkareita, että konseptiin pitää sekoittaa natseja jollain tavalla, että jaksan edes tarttua yhteen.

Engman näköjään kuuluukin genren parhaimmistoon, koska tämä oli todella ennalta-arvaamaton kirja, joka onnistui täydellisesti punoa yhteen eri hahmojen kohtalot.

Vaikka juoni alkaakin eri valtioissa, tässä ei lähdetä juoksentelemaan pitkin poikin Eurooppaa ja muuta maailmaa selvittääkseen rikoksia, paljastaen kansainvälisen verkoston venäläisiä gangstereita, pohjoismaisia moottoripyöräjengiläisiä ja valtiollisia tiedustelupalveluita, kuten niin monessa dekkarissa. Engman on realistisempi ja vaatimattomampi tässä aspektissa ja se on tervetullutta mielestäni. Juoni on kuitenkin vauhdikas ja jännittävä.

Vihapuheen  kierre

Tässä romaanissa vihapuhe on pinnan alla kupliva ilmiö, joka esiintyy lähes koko juonen pituuden. Toimittajat ovat tottuneet siihen, että kun he kirjoittavat maahanmuutista, joukko klassisia liberaaleja lähtettävät heille keskustelunavauksia, jotka koostuat raiskaus- ja tappouhkauksista. Kun äärioikeistolaiset terroristit alkavat salamurhata toimittajia, nämä samat nettikeskustelivat kommentoivat uutisten kommenttipalstoille iloitsevansa murhia ja neuvovat terroristeja, miten suorittaa niitä lisää. Vihan ja propagandan kierre on kietoutunut niin monen ihmisen ympärille, että avoimesti puolustetaan terroristeja, koska nämä ”tappavat hyvän asian puolesta”.

Uuden Seellannin terrori-iskun jälkeen, tämän romaanin kuvailu ihmisten kylmästä reaktiosta on todella ajankohtainen, koska samaa on dokumentoitu oikeassakin elämässä. Joukko ihmisiä on joko kieltänyt kokonaan, että Christchurchin terrori-isku tapahtui, toiset taas ylistävät tekijää, kun taas jotkut vähättelevät sitä tai jopa kääntyvät syyllistämään uhreja. Kun on vuosikausia kiihottanut itseään vihaamaan jotain ihmisryhmää, on hyvin vaikeaa sympatisoida heitä, vaikka olisivatkin viattomia uhreja. Natsit pelasivat juuri tämän varaan, kun suorittivat holokaustin.

Ongelmia

Romaanin suurin ongelma ovat puolitiehen rakennetut hahmot. Engman vaivautui rakentamaan vain muutaman hahmon personalisuudet ja kun juoni tiivistyy, nämä hahmot ovat vain puolituttuja, joten heidän edesottamukset eivät herättäneet sellaista ahdistusta, mitä tuntisit, jos ystäväsi olisi pakenemassa natsiterroristeja.

Pahemmaksi meneekin, kun romaani loppuu melkein kuin seinään. Engman halusi romaanistaan niin realistisen, että loppu oli toki uskottava, mutta se jäi aika tyhjäksi, kun hahmot eivät olleet niin kiinnostavia kuin pitäisi. Useimmiten, jos kirjailija epäonnistuu rakentamaan kiinnostavan hahmon, tämä puute korvataan todella mahtiponttisella juonella ja loppukohtauksella. Tässä sellaista ei tehdä. Engman selvästi halusi kirjoittaa realistisen romaanin, jossa loppukohtaus ei sisällä genren kangistuneita kliseitä, mutta kun hahmot eivät ole niin syvällisiä kuin pitäisi, koko kohtaus vain lässähti.

Kolmas ongelma ovat epärealistiset äärioikeistolaiset hahmot. Engman selvästi tutustui vastajihadistiseen ideologiaan, mutta vain pintapuolisesti. Vaikka tässä terroristit puhuvat samoista salaliittoteorioista kuin Breivik ja Christchurchin terroristit, he eivät ole yhtä hulluja kuin oikean elämän esikuvat. Enkä  tarkoita,  että  Engman  olisi  kirjoittanut  hahmoistaan  loogisia  tai  edes  sympaattisia,  vaan  hän  ei  syvenny  vastajihadistisen  ideologian  kokonaisvaltaiseen  vihaan  ja  järjettömyyteen.

Modernin äärioikeiston maailmankuva on paljon synkempi ja sekopäisempi kuin tässä kirjassa esitetään. Ehkä kirjailija pelkäsi tehdä hahmoistaan epäuskottavia, jos hän syventyisi heidän ideologiaansa liikaa, mutta nämä ihmiset elävät näin joka päivä ihan oikeasti! Eli tässä tapauksessa todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Voi myöskin olla, että kirjailija halusi keskittyä enemmänkin hahmojen käytännön elämään ja perhehistorian surkeuteen, eikä heidän ideologiaansa, näin osoittaen, että omaksuakseen tällaisen rasistisen maailmankuvan, jossa oikeutetaan lapsienkin murhaamisen, on oltava todella surkeassa elämäntilanteessa, joko henkisesti tai kasvatuksen kautta.

Sitten tässäkin kirjassa on inhoamani brändituotteitten kuvailua. Tämä on jokin dekkareille tyypillinen ominaisuus, jossa on aivan pakko kuvata kaikki varusteet ja mitä merkkiä ne ovat. Engman menee kuitenkin liiallisuuksin, luoden todella kömpelöillä lauseita, jotka ovat melkein kuin mainoksista. Esimerkiksi “Emil ojensi Carlille pullollisen Famous Grouse -viskiä. Carl Kiitti Emiliä tuomisista ja asetti pullon Samsung television alla olevalle tasolle”. En ymmärrä, mitä syvyyttä romaani saa, jos viski ja televisio ovat jotain tiettyä merkkiä?

Yhteenveto

Pascal Engmanin ”Patriootit” on ihan hyvä dekkari ruotsalaisesta vastajihadistisesta äärioikeistosta, joka on Uuden Seelannin terrori-iskun jälkeen ajankohtaisempi kuin koskaan. Mutta taiteellisesti tämä romaani epäonnistuu aika lailla.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin, Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Kirjoituksia uppoavalta poliitikolta

Jussi Halla-ahon ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä” on vuonna 2009 julkaistun Scripta-blogin ”valkoituja” artikkeleita vuosilta 2005‒2008, joka kiteyttää kansanedustajan ideologian. Tämä kirja sisältää juuri sen, mitä Halla-aho itse haluaa näyttää suurelle yleisölle. Nyt ainakin ei voida sanoa, että luen jäbän huonoimmat tekstit tai jonkun hänen vihamiehensä valikoimat kontekstista irrotetut pätkät. Niitäkin olen toki käsitellyt blogissani. Mutta tässä artikkelissa käsittelen ainoastaan ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä” esiintyviä väitteitä. Pyrin olla ottamatta huomioon tekstien ulkopuolella olevia tapahtumia, jotka liittyvät kirjailijaan. Muuten tästä tulisi vielä pitempi teksti.

10

Halla-ahon ideologia    

Halla-aho kertoo kirjassaan olevan sekulaari vasemmistolainen liberaali. Tämän kirjan perusteella Halla-aho on juuri sitä, mitä väittää. Mies kannattaa uskonnon- ja sananvapautta, demokratiaa ja hyvinvointivaltiota. Kuitenkin miehen ajattelussa on joksikin oikeistolaisuuteen viittaavia lähtökohtia. Jos on olemassa parempi termi kuvaamaan kansanedustajan ajattelua, joista tulen kertomaan kohta, kirjoittakaa kommentteihin.

Halla-ahon teksteistä puuttuu täysin rakenteellinen analyysi ja oikeastaan Halla-aho haastaa kirjassaan koko idean, että yhteiskunnassa olisi olemassa rakenteellisia ongelmia. Halla-aho määrittelee yhteiskunnallisen rakenteen poliisin valvomaksi laiksi. Kirjailijan mukaan, jos ei ole olemassa selkeää lakia, joka syrjii vähemmistöjä,  vähemmistöjä ei syrjitä ja sillä siisti. Halla-aho sanookin kirjassaan, että yksinkertaisesti piilosyrjintää on mahdoton olla olemassa, koska jos se on piilossa, miten sen olemassaolosta voidaan tietää? Onneksi on kesä ja luin tätä kirjaa hiekkarannalla. Pystyin laskemaan kirjan hetkeksi alas, katsoa merta, auringossa paistattelevia peppuja, sinistä taivasta ja pohtia, miksi haaskaan elämääni tämän paskan kanssa?

Tästä sokratilaisesta lähtökohdasta Halla-aho lähteekin julistamaan, että vähemmistöt eivät kärsi rakenteellisesta syrjinnästä, koska sosioekonominen analyysi ulotetaan vain mustiin, eikä valkoisiin. Halla-aho toteaa ”vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse” Jos en tuntisi Halla-ahoa ennestään, luulisin miehen elävän rinnakkaistodellisuudessa, jossa oletetaan edellä mainitulla tavalla. Ainakin tällä planeetalla tunnustetaan aika laajasti, että valkoiseen valtaväestöönkin kohdistuu erilaisia rakenteellisia ongelmia. Sehän on historiallisesti ollut kaikkien vasemmistopuolueitten perusta ja syy, miksi hyvinvointivaltio ylipäätänsä rakennettiin!

Halla-ahon mukaan Eurooppa on ainoa maanosa maailmassa, joka potee syyllisyyttä menneisyydestään ja sen takia se on joutunut muitten kansojen hyväksikäyttämäksi. Tämä on tyypillinen äärioikeistolainen argumentti, jossa jostain syystä ummistetaan silmät Euroopan imperialismille ja yhä olemassa olevalle geopoliittiselle mahdille ja annetaan kuva, että olemme tässä maailmassa se heikko osapuoli. Mutta ei siinä kaikki! Halla-ahon mukaan tämä itseinho on ajanut Euroopan sokeaksi sille, että se on sodassa islamia ja mustia afrikkalaisia vastaan!

Tässä alkaa kirjan artikkeleitten välinen ristiriita: Halla-ahon mukaan muslimit ja mustat afrikkalaiset ovat samaan aikaan monoliittinen valloitusarmeija, joka on salakavalasti saanut huijattua meidät ottamaan heidät vastaan, mutta myöskin viattomia monikulttuurisuuspolitiikan uhreja. Jälkimmäisen kirjailija selittää, sillä että maahanmuuttajat ovat aivopesty luulemaan, että on valkoisten velvollisuus hoivata heitä ja kun jotain ikävää tapahtuu heille, nämä pilalle lellitetyt maahanmuuttajat radikalisoituvat. Joka tapauksessa lopputulos on eurooppalaisen kulttuurin sukupuutto ja mantereen muuttuminen ”kehitysmaaksi”, koska mystisellä tavalla mustien ja muslimien kulttuuri on muuttumaton ja osa heidän perimää. Kaiken tämä Halla-aho yrittää perustella valikoiduilla rikosuutisilla ja erinäisten tutkimusten tulkinnoilla. Itse tutkimuksissa ei todeta mitään edellä mainittua, mutta Halla-aho tulkitsee niitä niin omituisista lähtökohdista, joitten mukaan kaikki maahanmuuttajien ongelmat johtuvat siitä, että nämä ongelmat kuuluvat ”heidän olemukseen.”

Tietenkin, koska kirjailija ei halua vaikuttaa ajavan vain yhtä hyvin pähkähullua ideaa, hän vielä todistaa väitetyn vasemmistoliberalisminsa vastustamalla huumeitten laillistamista ja kertomalla, että ”Homot ja feministti ovat saaneet runnottua ajoittain absurdejakin vaatimuksiaankin läpi.”. Muistakaa tuorein teksti tässä kirjassa, on vuodelta 2008. Jo silloin Halla-aho piti naisten ja seksuaalivähemmistöjen joitain oikeuksia ”absurdeina”. Mitähän mies tuumaa nyt, kun tasa-arvoinen avioliitto ja äitiyslain uudistus on hyväksytty ja vanhentunut trans-lakikin natisee liitoksissaan?

Suureksi harmikseni tässä kirjassa ei ole kuuluisaa tekstiä, missä Halla-aho fantasioi homojen ampumisesta. Mikä on aika outoa, koska tässä kirjassa Halla-aho vertaa muslimeja Roland Emmerichin ohjaaman ”Independece Day” (1996) elokuvan avaruusolioiksi, joita ”pitää tuhota ydinpommeilla”. Eli muslimien vertaaminen tappaviin avaruusolioihin oli ok, mutta homojen murhafantasiat jätettiin pois tästä mestariteoksesta? Ei mikään ihme, että norjalainen terroristi Breivik referoi Halla-ahoa manifestissaan.

Vastajihadismi    

Tietenkin Halla-aho vastustaa islamia. Itse uskonnon inhoamisessa ei ole mitään vikaa, en itsekkään pidä uskonnoista, mutta Halla-ahon kuva islamista on äärimmäisen mustavalkoinen. Halla-ahon mukaan islam on kaikista väkivaltaisin uskonto, joka on ikuisessa sodassa muuta maailman vastaan ja meidän on torjuttava se. Halla-aholle islam on monoliittinen fasistinen ideologia, joka ei ole vielä uudistunut ja sen takia se on torjuttava. Olen blogissani kirjoittanut runsaasti islamin eri haaroista, tulkinnoista ja historiasta, joten voin vain sanoa, että jätkä on pahasti väärässä kaikesta edellä mainitusta. Se, että Halla-aho ei vaikuta koskaan kuulleenkaan salafismista ja sufismista kertoo jotain ”mestarin” tietämyksestä. Halla-aho osoittaakin tietämättömyytensä julistamalla, että muslimit eivät koskaan tuomitse terrori-iskuja. Kyllä tuomitsevat ja aika äänekkäästi. Jostain syystä Halla-aho on onnistunut missaamaan kymmenet tuhannet kerrat, kun muslimit ovat tuominneet jokaisen terrori-iskun. Netistä voi löytää kokonaisia listoja kaikista islamilaisista uskonoppineista, jotka ovat tuominneet iskut, jos muuten ne ovat jääneet huomaamatta:

 

http://www.muhajabah.com/otherscondemn.php

https://www.huffingtonpost.com/kamran-pasha/the-big-lie-about-muslim_b_188991.html

https://ing.org/global-condemnations-of-isis-isil/

https://www.thetimes.co.uk/article/muslim-scholars-confront-isis-in-battle-over-ideas-xwnvts57955

Halla-aho myöskin ei vaikuta tuntevan Lähi-Itää ja sen politiikkaa, koska lukiessa tätä kirjaa, saat kuvan, että koko alue on teokraattisten sotaherrojen vallassa, eikä suurimmaksi osaksi länsimielisten sekulaarien diktatuurien alla. Tämä näkyykin siinä, että Halla-aho ihmettelee, miksi niin monta islamistia on lähtenyt Eurooppaan? jos viitsisi lukea aiheesta, niin tietäisi, mutta silloin kiihottaminen kansanryhmää vastaan käy vaikeaksi! On ihmeellistä, miten kokonainen maailmankuva voi rakentua tietämättömyydelle!

Valtamedia    

Käsitys valtamediasta on ehkä se kaikista ristiriitaisin ja typerin ilmiö tässä kirjassa. Suurin osa kirjan artikkeleista käsittelee sitä, miten valtamedia ”pimittelee” faktoja, mutta suurin osa Halla-ahon käyttämistä lähteistä, joilla hän yrittää perustella teesinsä, tulevat Hesarista ja iltalehdistä! Halla-aho huomaakin yhdessä vaiheessa tämän ja yrittää todistaa, että ”pimitys” näkyy siinä, miten nämä valtavirtalehdet eivät mainitse rikollisten ihonväriä tai nimeä. Silti suurin osa kirjassa käytetyistä esimerkeistä maahanmuuttajataustaisten rikollisuudesta ovat peräisin juuri edellä mainituista medioista! On ihan tieteellisesti tutkittu, että valtamedia lietsoo raportoinnillaan muukalaisvastaisuutta ja tämä koko kirja on hyvä esimerkki siitä.

Suvaitsvaisto    

Sen lisäksi, että vihollisena ovat muslimit ja mustat afrikkalaiset, Halla-aho vastustaa myöskin ”suvaitsevaistoksi” nimeämänsä ihmisiä, jotka koostuvat poliittisesta ”eliitistä”. Halla-aho ei jankuta kommunisteista tai kulttuurimarxisteista, vaan hänen mukaansa suvaitsevaisto koostuu kaikista monikulttuurisuutta kannattavista ihmisistä, niin oikealta kuin vasemmalta. Halla-aho kuluttaakin aika paljon aikaa suvaitsevaiston määrittelemiseen: suvaitsevainen ihminen on aina valkoinen eurooppalainen, joka ”tyhmyyttään” auttaa kehittyvien valtioitten asukkaita, vaikka nämä asukkaat eivät halua auttaa valkoisia. En tiedä, mistä Halla-aho on saanut käsityksen, että valkoiset eurooppalaiset ovat ainoat kansat maailmassa, jotka auttavat muita kansoja? En tiedä onko hän tässä tietoisesti epärehellinen, vai onko Halla-aho niin vieraantunut todellisuudessa, että oikeasti ajattelee näin?

Kirjailijan mukaan ainoa syy, miksi suvaitsevainen haluaa edistää maahanmuuttoa, vaikka se ”tappaa ihmisiä” on, että tälle tulisi hyvä mieli. Oikeastaan suvaitsevainen on Halla-ahon mukaan itsekäs narsisti, joka haluaa päteä omalla hyvyydellään ja eettisyydellään. Kirjailijan mukaan päteminen näkyy siinä, että, sen on oltava jotain, joka erottaa suvaitsevaisen suurimmasta osasta ihmisistä, tehden tästä ”paremman” kuin muut. Kirjailijan mukaan tämä erottelu tapahtuu hyväksymällä ”barbaareja” maahanmuuttajia, joita ”tavallinen ihminen inhoaa.” Halla-aho yrittää todistaa tämän sillä, että eurooppalaiset ihmisoikeusjärjestöt eivät kritisoi Iranin teokratiaa (kritisoivat)  ja osoittamalla huolensa, että liian suuri maahanmuuttajien rikosuutisointi voi lietsoa rasismia. Halla-ahon mukaan rasismi johtuu siitä, että maahanmuuttajat ovat kaikki rikollisia ja terroristeja, joten jos haluaa välttää rasismia, maahanmuuttoa on vähennettävä. Tietyssä mielessä kirjailija omaperäinen logiikka on oikeassa siinä, että maahanmuuttajien törttöily lisää ennakkoluuloja, mutta ei yksittäisten maahanmuuttajien rikollisuudesta voi vetää johtopäätöstä, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia. Sehän on kirjaimellisesti rasismia. Halla-ahon logiikalla Hitler oli oikeutettu vihaamaan juutalaisia, kun osa juutalaisista oli äärivasemmistolaisia terroristeja.

Mutta kirjailijan mukaan tärkeämmät komponentit suvaitsevaisuudessa ovat itseinho ja ”ksenomania” (muukalaisrakkaus). Tämä Halla-ahon määritelmä perustuukin perinteiseen äärioikeistolaiseen oletukseen, että antirasismi on ”rodullista itsemurhaa”, koska ”miten voi hyväksyä omaa rotua tuhoavia barbaareja?” Mutta teksteissä on vihjeitä myöskin salaliitosta, koska aina sellainen pitää olla. Halla-ahon mukaan maahanmuutto on keinotekoista ja sitä vain edistetään, koska vallassa on joukko mielisairaita suvaitsevaisia ja sen takia vaihtamalla hallitus, maahanmuutto saadaan estettyä. Asiaan ei tietenkään liity suuret geopoliittiset sotkut, joihin länsimaiset suurvallat ovat kaulaa myöten mukana, ei tietenkään.

Rakenne   

Selkeää temaattista rakennetta kirjassa ei ole, vaan tekstit vaikuttavat esiintyvän vain kronologisessa järjestyksessä. Kirjassa on monta artikkelia, jotka käsittelevät samoja aiheita ja samoja argumentteja. Tämä teki lukemisesta rasittavaa, kun ei ihan kiinnostanut kolmatta kertaa lukea samoista asioista. Toimituksen puute on jokin äärioikeistolaisten fetissi, koska aina nää kirjat on huonosti editoitu. En tiedä onko äärioikeistolla jotain kirjojen toimittajia vastaan vai ovatko kaikki päätoimittajat vain antirasisteja, jolloin äärioikeistolainen täytyy itse yrittää koota kirjansa ja tulos on aina tällaista sotkua?

Kirjan tekstit rakentuvat suurimmaksi osaksi saman kaavan mukaan, jossa Halla-ahon kertoo jostain uutisesta, joka herättää ajatuksia. Tästä Halla-aho alkaa dekonstruktioimaan uutisen kieltä kuin mikäkin Frankfurtin koulukunnan sosiologi. Analyysin jälkeen kirjailija joko väittelee tekstin pointteja vastaan tai kysyy sarkastisia kysymyksiä, joihin hän ei koskaan vastaa. Mielenkiintoisinta Halla-ahon diskurssianalyysissa on sen omituisuus. Sitä luulisi filosofian tohtorin ja kielitieteilijän osaavan purkaa tekstejä ja tulkita niitä, mutta Halla-aho epäonnistuu melkein joka kerta tekemään niin. Useimmissa teksteissä Halla-aho joko ymmärtää tekstin pointin oikein, mutta vastaa siihen täysin erilaisista lähtökohdista, jotka hämärästi liittyvät tekstiin tai hän ymmärtää tekstin viestin väärin ja lähteekin kumoamaan hänen itsensä keksimänsä väitteen, joka ei ilmene tekstissä. Molemmissa tapauksissa Halla-aho väittelee täysin eri asiasta kuin tekstit ja joskus jopa täysin eksoottisista ja kapeista lähtökohdista.

Esimerkiksi yhdessä vaiheessa Halla-aho haastaa uutisessa olevaa väitettä, että maahanmuuttajia ei saisi yleistä, kysymällä, miksi USA:ssa saa tilastoida mustia? En tiedä, miten toisen maan tilastotieteet liittyvät Suomessa oleviin rasistisiin stereotypioihin maahanmuuttajista? Koko kirja on täynnä tällaisia omituisia kysymyksiä, joissa rinnastetaan jokin hämärästi aiheeseen liittyvä asia ja kysytään ”miksi noi saa, muttei me?” Oma suosikkini oli Halla-ahon vankka kysymys, miksi meidän pitäisi olettaa, että suurin osa somaleista ei ole rikollisia? Halla-ahon mukaan on toimittajien tehtävä todistaa, että kaikki somalit eivät ole rikollisia, eikä vain väittää niin. Eli Halla-ahon lähtökohta käsitellessä somaleita on se, että he kaikki ovat rikollisia, jos toisin ei todisteta. Varovaisen konservatiivisen arvioni mukaan Halla-aho on ehkä rasisti. Saan enemmän vahvistuksia tästä, kun Halla-aho kuvaa maahanmuuttajia ”barbaareiksi”, ”heinäsirkkaparviksi” ja planeettoja tuhoaviksi avaruusolioiksi sekä yrittää useita kertoa argumentoida, että maahanmuuttajissa on jokin ”olemuksellinen” valmius rikollisuuteen, epäsiisteyteen, raiskaukseen ja terrorismiin.

(Lopullinen) ratkaisu?   

Tietenkin Halla-aho pyrkii tarjoamaan ratkaisuja kokemaansa ongelmiin. Valitettavasti ratkaisut ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa Halla-aho sanoo, että Suomen pitää ottaa vastaan pakolaisia, mutta kriteerejä on vain tiukennettava, mutta myöhemmin hän sanoo, että kaikki pakolaiset ovat oikeastaan joko sotarikollisia, terroristeja tai olemukseltaan niin perverssejä, että heidän maahantulo on estettävä. Kirjassa meneekin sekaisin pakolaiset, paperittomat, turvapaikanhakijat, siirtolaiset ja Suomessa syntyneet maahanmuuttotaustaiset nuoret. Erityisesti jälkimmäiset. Halla-aho tulkitsee monia rikosuutisia ikään kuin siinä esiintyneet ihmiset olisivat astuneet ulos vastaanotto keskuksesta ja raiskanneet tai puukottaneet tuntemattoman suomalaisen veronmaksajan. Tämän vuoksi kirjassa on kaksi ristiriitaista ratkaisua: Ensimmäinen on sallia maahanmuuttajien kritisointi ja lopettaa kaikki antirasistinen työ, jotta maahanmuuttajat oppivat ottamaan vastuun omasta elämästään ja työllistymään. Toinen ratkaisu, on sulkea rajat, koska sen lisäksi, että se estää eurooppalaisen kulttuurin sukupuuton, se opettaa kehittyvät valtiot ratkaisemaan ongelmansa yksin. Halla-aho olettaa jostain syystä, että Afrikan ja Lähi-Idän ahdingot eivät johdu imperialismista ja epätasa-arvoisista kauppasuhteista, vaan siitä, että afrikkalaiset ovat tyhmiä ja arabit ovat muslimeja.

Mutta kummatkin ratkaisut ovat aika maltillisia verrattuna, vaikka Breivikin, joka halusi pakkosiirtää ja käännyttää kaikki Euroopan muslimit. Jos analysoimme vain tämän kirjan tekstejä, Halla-ahoa ei voida luonnehtia äärioikeistolaiseksi, vaikka selvästi hän on rasisti ja teksteissä on samanlaisia argumentteja ja ajattelun lähtökohtia kuin edellä mainitussa poliittisessa suuntauksessa. Tietenkin tekstin ulkopuoliset faktat viittaavat juuri päinvastaiseen.

Siinä mielessä pystyn ymmärtämää Scripta-blogin suosion, koska tässä ei kehoteta ryhtymää suoraan väkivaltaan maahanmuuttajia vastaan, oikeastaan Halla-aho kieltää kaiken väkivallan. Ainoa kohta, missä Halla-aho edes ehdottaa jotain sinne päin on, kun hän toteaa Suomen hallituksen maahanmuuttopolitiikan olevan ”kansantahdon vastaista” ja näin hänen mielestään suomalaisilla on oikeus kaataa hallitus. Mutta tämänkin kohdan voidaan tulkita niin monella tavalla, ettei ole hedelmällistä pitää sitä osoituksena Halla-ahon antidemokraattisuudesta.

Mitä lukijat saavat Scriptasta?    

Luulenkin, että Halla-aho houkuttelee kahdenlaisia lukijoita: Ensimmäiset ovat ihan oikeita äärioikeistolaisia, jotka uskovat rotujen hierarkiaan, mutta pitävät Halla-ahoa jonkinlaisena äärioikeistolaisuuden normalisoijana, joka luo ”portin” äärimmäisemmille johtopäätöksille. Sitten ovat tavalliset ihmiset, jotka voivat olla rasisteja tai jopa ennakkoluulottomia, mutta he ohittavat Halla-ahon rasistisen retoriikan, koska heitä houkuttelee Halla-ahon suora puhe monikulttuurisuuden ongelmista ja hänen tarjoamat ratkaisut. Halla-aho onkin tietoisesti kirjoittanut suurimman osan teksteistään kysymysten muodossa, jolloin vastuu tekstistä vedetyistä tulkinnoista siirtyy lukijoille, eikä kirjoittajalle. Jää lukijalle päätettäväksi ovatko kirjailijan rasistiset ilmaisut vain ”tunnepuhetta”, ”värikkäitä vitsejä” vai kiinteä osa miehen maailmankuvaa ja agendaa. Tämä selittääkin, miksi minä näen suoraan Halla-ahon rasismin ja ajatusvirheet, kun taas joku muu voi nähdä fasismia ja kolmas taas vain huolestuneen liberaalin tunteitten purkauksia, joissa on ”totuuden siemen”. Epämääräisyys on Halla-ahon valtti ja se selittääkin, miksi hänen kirjoitettu retoriikkansa on karismaattisempaa kuin hänen julkinen esiintymisensä.

Yhteenveto

Jussi Halla-ahon ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä” on suurin piirtein sitä, mitä odotinkin. Ainoa positiivinen puoli tässä kirjassa on Halla-ahon loistava kirjoittaminen. Vaikka miehen teesit ovat absurdeja, hän osaa kirjoittaa viiltävää sarkasmia, jolle onnistuin aidosti nauramaan. Mutta jos tätä yrittää tarkastella vakavissaan, niin ei tämä ole muuta kuin rasistista propagandaa. Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyy oikeasti vakavia ongelmia, jotka juurikin valtamedia on asiallisesti raportoinut, mutta se tapa, jolla näitä ongelmia aletaan tässä kirjassa analysoimaan ovat liian puutteellisia ja haitallisia.

Kirjassa valikoidut tekstit antavat kuvan jo radikalisoituneesta kirjoittajasta. Se oli minulle yllätys, koska oletin kirjan olevan koottu niin, että pystyt seuraamaan, miten viaton maahanmuuttokriitikko joutuu ankaran leimaamisen ja kritiikin takia radikalisoitumaan. Halla-aho selvästi menetti huikean propagandatilaisuuden asemoida itsensä uhriksi. Enemmänkin saat kuvan miehestä, joka luulee olevansa äärimmäisen fiksu, kun ei ymmärrä sosiologiaa.

Tämä kirja sai minut pohtimaan Said Ahmedin analyysiä kirjassa ”En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä” (2009), jonka mukaan Halla-ahon kaltaiset äärioikeistolaiset juuri syntyivät, koska heidän kritiikkiään leimattiin rasistiseksi, sen sijaan, että kuunneltiin heidän aitoja huolia ja pyrittiin yhdessä etsimään ratkaisuja. Olisiko perussuomalaisten radikalisoituminen äärioikealle voitu välttää, jos Halla-ahon nostattamia huolia olisi pyritty analysoimaan ilman leimaamista? Tämä kirja ei selvästi anna vastausta siihen, koska sen lähtökohdat ovat jo rasistisia ja propagandistisia. Mutta mitä tämä kertoo modernista kotimaisesta äärioikeistosta, kun Halla-aho pidetään sen suurimpana ajattelija?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Yksi meistä. Kertomus Norjasta

Åsne Seierstadin ”Yksi meistä. Kertomus Norjasta” on äärioikeistolaisen terroristi Anders Behring Breivikin dramatisoitu elämäkerta.   

20170911_124624

Breivikin manifestin ohella luin hänestä kirjoitetun elämäkerran. Tämä oli ensimmäinen Breivikin elämäkerta, jonka löysin ja luulin tätä ihan kunnon tietokirjaksi, mutta kun avasin kirjan kotona luettavaksi, niin se olikin dramatisoitu elämäkerta. Petyin hieman, koska ei tällainen romaanimainen kerronta, jossa kaikkitietävä kertoja kuvailee terroristin ja tämän uhrien ajatuksia, ole ihan se paras tapa käsitellä näin kurjaa aihetta. Mutta tarkistin kirjan lähteet, niin tämä sentään perustuvat haastatteluihin, oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja Breivikin omaan manifestiin, joten ainakin suurin osa tämän kirjan kuvailuta on todella tapahtunut.    

Tässä kirjassa ei seurata vain Breivikin elämää syntymästä vankilaan, vaan myöskin muutaman hänen uhrinsa elämän, mikä tuntui vähän irvokkaalta ja halvalta tavalta saada maksimaalista järkytystä lukijaan, koska tiedät, että nämä onnelliset 14-19 vuotiaat nuoret tulevat brutaalilla tavalla kuolemaan.  

Kuten kolarin jäännökset tienvarrella, niin en pystynyt kääntämään katsettani pois kirjasta ja ahmin kaikki hirvitykset. Olen sentään lukenut lukuisia kirjoja Natsien keskitysleireistä, Neuvostoliiton gulageista, Maon kulttuurivallankumouksesta ja Yhdysvaltojen Guantanamon salaisesta vankilasta, joten mikään ei pitäisi järkyttää minua. Olin väärässä.    

Tämä on ehkä järkyttävin kirja, mitä olen koskaan tähän mennessä lukenut. Järkytys ei johdu niinkään väkivallasta, mitä tässä kirjassa vähän turhankin yksityiskohtaisesti kuvataan, vaan kerronnan muodostama kokonaisuus. Kun tunnet Breivinkin henkisen kehityksen synkkenemisen ja hänen tulevien uhrien elämän syntymästä saakka, niin sitten, kun pamahtaa, niin tunnet kuin omat perheenjäsenesi olisi murhattu. Vaikka olen lapseton nuori mies, niin silti tunsin samaa kauhua ja surua, mitä kirjassa murhattujen lasten vanhemmat tunsivat ja se oli hirvittävintä mitä olen koskaan tuntenut elämässäni.    

Tietokirjassa on aina tietty etäännyttävä kerronta, mutta tässä ei. Tässä kuvataan, mitä uhrit tunsivat, kun he kuolivat, mitä Breivik tunsi ja mitä uhrien vanhemmat ja ystävät tunsivat. Vaikka tietenkin emme voi olla absoluuttisen varmoja kuka tunsi ja miten? Niin Seierstad kuvaile ne niin uskottaviksi, että voi hyvinkin olla, että nämä osapuolet tunsivat juuri, kuten kirjassa kuvattiin. En ole varma onko tällainen kerronta hyvä vai huono asia, kun käsitellään terrorismia, mutta ainakin minuun se tepsi, vaikka en pitänyt tunteista, joita tunsin.    

Mutta entäs itse mies? Breivik on tietenkin kirjan päähenkilö, jonka koko elämä kuvataan pieniä yksityiskohtia myöten. Miehen elämä kulki hyvin tyypillisen terroristin ja massamurhaajan elämänkaaren. Syntyi alemman keskiluokan ongelmaperheessä ja oli koulukiusattu ja hyljeksitty koko elämänsä aikana. Hyvästä koulutuksesta huolimatta miehen ura oikeistolaisessa Edistyspuolueessa ja yksityisenä yrittäjänä epäonnistuivat, jonka jälkeen tämä syrjäytyi lopullisesti ja päätti ryhtyä terroristiksi.    

Eli aika lailla samanlainen elämäntarina kuin esimerkiksi Muhammad Emwazilla (Isisin pahamainen brittiläinen pyöveli) Erotuksena kuitenkin se, että Breivik melkein loi oman ideologian, eikä seurannut niinkään jotain vakiintunutta terroristista ideologiaa, kuten salafi-jihadismia, mikä tekee Breivikistä tyypillisen koulusurmaajan ja terroristin hybridin.     

Breivikin ideologian pohja on vastajihadismi. Modernin äärioikeiston haara, jossa on samat elementit kuin vanhassa kansallissosialismissa, mutta juutalaiset on vaihdettu muslimeihin ja hakaristien sijaan tunnuksina on kristillinen risti tai jokin eurooppalaisen kulttuuriperinnön kuvasto. Kirjassa ei paljastu, miten Breivik radikalisoitui, ainoastaan sen, että hän nuorempana kuului maahanmuuttajataustaiseen katujengiin, josta hänet potkittiin pois ja useitten grafiitti-ryhmien hyljeksittyä hänet, Breivik liittyi maahanmuuttovastaiseen Edistyspuolueeseen. Mutta silloinkin hän ei vihannut muslimeja.  Vasta myöhemmin, kun hänen uransa asiakirjaväärentäjänä ja osakesijoittajana epäonnistuivat, hän alkoi puhua ”islamisaatiosta” ja ”eurabiasta”    

Breivik muuttui työttömyyden aikana tyypilliseksi äärioikeistolaiseksi öhöyttäjäksi, joka kulutti elämänsä äitinsä asunnossa pelaamalla videopelejä ja lukemassa ja kommentoimassa Halla-ahon ja muitten vastajihadistien vihajulkaisuja päivät pitkät. Tässä kirjassa ei paljasteta uhkasiko hän raiskata kuntapolitiikkoja, mutta varmasti sitäkin harrasti.    

Breivik oli lukenut lukuisia vastajihadistien tekstejä, joissa kuvattiin muslimeja viruksina ja syöpinä, jotka tuhoavat länsimaisen sivilisaation. Kuitenkin Breivik huomasi, että kaikissa teksteissä ajettiin rajojen sulkemista, mutta jos islam on tosiaan kaikkea hävittävä virus, niin ei auta sulkea rajat, jos maan sisällä on jo muslimeja. Breivik päättyi siihen loogiseen johtopäätökseen, että hävittääkseen islamin, on hävitettävä kaikki muslimit, jopa ne jotka asuvat maan sisällä, jopa ne, jotka tukevat muslimien oikeuksia, koska jos tosiaan islam on niin vaarallinen kuin vihajulkaisuissa kuvataan, niin ainoastaan ”täydellinen” puhdistus voi pelastaa Euroopan. Eli Breivik loi oman lopullisen ratkaisunsa.   

Breivik ehdottikin monissa maahanmuuttovastaisissa foorumeissa, että pitäisi muodostaa kansallismielinen ryhmittymä tai puolue, joka ajaisi muslimien pakkosiirron pois Euroopasta ja, jos joku vastusti, niin tämä pitäisi teloittaa maanpetturina. Valitettavasti kaikki vastajihadismin merkittävimmät kirjoittajat, kuten Peder Are Nøstvold Jensen, joka toimi salanimellä ”Fjordman” eivät koskaan vastannet Breivikin sähköpostiviesteihin. Breivik suuttui ja piti kaikkia vastajihadisteja pelkureina, jotka eivät ymmärtäneet oman ideologiansa ”loogista” ratkaisua. Breivik päätti olla se ratkaisu.    

Kirjassa kuvataan Breivikin persoonaa lapsuudesta asti ja siinä ilmenee, että mies oli aina ollut omituinen. Hänellä oli vaikeuksia samaistua muihin ihmisiin ja ilmaista itseään. Kaikki ryhmät, jotka syrjivät häntä, valittivat, että Breivik vaikutti ”epäaidolta” tai ”teeskentelijältä” kuin miehellä olisi aina ”kasvonaamio päällä”. Esimerkiksi Edistyspuolueessa Breivik oli liian oikeistolainen, jopa oikeistolaisille, joitten mielestä hän näytteli jotain karikatyyria. Tämä vieraannutti muut ja johti lopulta Breivikin eroamiseen puolueesta.    

Kukaan ei rakastanut Breivikiä. Aloin melkein säälimään tätä miestä, mutta myötätunto katosi, kun mies muuttui äärioikeistolaiseksi fanaatikoksi, joka kuvitteli olevansa salaisen Temppeliherra-järjestön johtojäsen, joka koordinoi muitten kuvitteellisten jäsenten kanssa terrori-iskuja Euroopassa. Breivikillä oli hyljeksitty koko elämänsä aikana, kunnes hän loi päässään yhteisön, jossa hän oli rakastettu.     

Kirjassa kuvataan, miten Breivik suunnitteli iskut, rakensi pommit ja osti aseet, miten Norjan viranomaiset olivat kykenemättömiä estämään iskut ja miten Breivik tappoi kymmeniä viattomia ihmisiä oman suuruudenhullun fantasiansa takia. Vaikka tiesin uutisista, mitä Breivik teki, niin silti tekojen ja ajatusmaailmojen tarkka kuvailu saivat minut vihaamaan tätä miestä vielä enemmän. Breivik on säälittävä murhanhimoinen sekopäinen rasistinen paskiainen. Lukiessa tätä kirjaa mieleeni tulivat kaikki keskiaikaiset teloitustavat, joita olisi voitu soveltaa Breivikiin, mutta sellainen on epärationaalista ajattelua. Vankila on juuri se paikka, missä Breivik pitäisi olla.     

Huvittavinta kirjassa oli kuitenkin, kun toimittajat kysyivät kaikilta vastajihadismin pääteoreetikoilta, mitä mieltä he olivat heidän aateveljensä terrorismista? Jokainen vastasi, että Breivik oli hullu, että hän tulkitsi väärin vastajihadismin, että heidän ideologiansa on rauhan ideologia, joka ei liity mitenkään Breivikin tekoihin. Tuntui ironiselta, että muslimeja yleistävät rasistit paskiaiset joutuivat puolustamaan aatettaan samoilla sanakäänteillä kuin muslimit, heidän uskontoonsa kohdistuneita syytöksiä. Se onkin helppoa kiihottaa kansanryhmää vastaan ja sitten, kun joku oikeasti tekee sen, mitä monet antirasistit ovat vuosikausia varoittaneet, niin koko homman voi kuitata mielisairaudella. Näillä ihmisillä ei ole edes selkärankaa ottaa vastuuta vihankylvöstä, vaan he pääsevät kuntavaltuuksiin ja jopa presidenttiehdokkaiksi.     

Oikeudenkäynti kuvaillaan myöskin yksityiskohtaisesti. Erityisesti mielialatutkimukset, joissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että Breivik oli puolihullu. Hän tiesi tekojensa olevan väärin, mutta kuvitteli olevansa suuren salaisen järjestön jäsen, joka toteutti tulevaisuudessa annettuja poliittisia kuolemantuomioita.    

Ehkä suurin tyydytys oli kirjan loppu, jossa kuvataan, että Breivik valitti vankilassa masennuksesta. Miestä masensi koko hänen elämänsä, mutta nyt hänellä ei ole pakopaikkaa, mistä purkaa masennus. Hänen oma päänsä muuttui henkilökohtaiseksi helvetiksi.

Tämä kirja ei sovi kaikille, vaan on todella rankka kuvaus yhden terroristin synkästä maailmankuvasta ja miten se vaikutti tuhoisasti nuorten poikien ja tyttöjen elämään. Sekä, miten rasismi johtaa joka kerta massamurhaan.   

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

2083: Euroopan itsenäisyysjulistus

Anders Breivikin “2083: Euroopan itsenäisyysjulistus” (oma suomennos) on äärioikeistolaisen norjalaisterroristin manifesti.
brev

Kartoin hyvin pitkään tämän manifestin lukemista, koska se on niin helvetin pitkä (1515 sivua), mutta sain tänä vuonna selville, että Breivik plagioi suurimman osan manifestistaan, joka oikeastaan koostuu 3 kirjasta, joista kaksi ensimmäistä ovat suoraan kopioita muitten vastajihadistien teksteistä ja 3 osa on ainoa, joka sisältää miehen omaperäisiä ajatuksia. Koska olen muutenkin tutustunut vastajihadismiin, niin päätin lukea Breivikin manifestin viimeisen osan. Järkytyksekseni 3 osa on kuitenkin 739 sivua pitkä. Eli edessäni oli aikamoinen vihaurakka. Kuitenkin päätin tarttua haasteeseen!

Manifesti alkaa heti kättelyssä toistamalla itseään. Sisällysluettelosta saa selville, että Breivik jankuttaa kulttuurimarxismista tuhansia kertoja. Kulttuurimarxismi on kiinteä osa vastajihadistisen ideologiaa, joten olen jo käynyt läpi. Breivikin visio ei eroa siitä oikeastaan mitenkään. Eli puhumme tosiaan perinteisestä modernista äärioikeistolaisesta, joka uskoo kommunistikapitalistien salaliittoon, jossa valkoinen eurooppalainen väestö yritetään ”korvata” homomuslimeilla, jotka katselevat tosi-tv:tä.

Joku voi kysyä, miten joku täysjärkinen voi uskoa, että muslimit aikovat korvata kaikki valkoiset ja muuttua homoiksi joita kommunistikapitalistit voivat hallita tosi-tv:n kautta? Ensiksi Breivik ei ole täysjärkinen ja toiseksi ”kulttuurimarxismi” on niitä sanoja, jotka tarkoittavat radikaalioikeistolle kaikkea, mikä ahdistaa nykymaailmassa, mutta ilman, että sitä pystyy täysin rajaamaan. Eli vähän sama kuin vasemmiston ”neoliberalismi” paitsi ilman aitoa akateemista pohjaa, koska kuka aito kansallismielinen opiskelee yläastetta pidemmälle?

Kulttuurimarxismi oli alun perin Natsi-Saksan antisemitistisen propagandan osa, jolla pyrittiin perustelemaan, miten juutalaiset olivat samaan aikaan kapitalistisia keinottelijoita ja murhanhimoisia kommunisteja? Yhä näin uskotaan, kuten SE:ssä ja PVL:ässä, mutta monille maahanmuuttokriitikolle se on kattokäsite, joka tarkoittaa kaikkea pahaa, kuten Kebap-ravintolat, uskonnonvapaus, Pride-kulkueet, luonnonsuojelu ja kouluruuan kasvisvaihtoehto.

Breivikin nojautuu kuitenkin vastajihadismin ”eurabiateoriaan” enemmän. Kirjailijan mukaan EU:n kommunistikapitalistieliitti on solminut salaisen sopimuksen arabimaitten kanssa halvasta öljystä, jonka vaihtokauppana muslimien massamaahanmuutto ja vapaa ”demograafinen jihad” sallitaan Euroopassa.

Breivik kirjoittaa islamista kuin se olisi yksi yhtenäinen ideologia, jota kaikki maailman muslimit uskovat ja kannattavat yhtä fanaattisesti. Eli hän uskoo, että kaikki maailman muslimit ovat ISIS-taistelijoita, jotka vain teeskentelevät olevansa normaaleja ihmisiä. Eli tämä on ytimeltään päivitettyä Natsi-Saksan antisemitismiä, mutta rikkaitten juutalaisten sijaan on rikkaita kommunisteja ja suuria päättömiä muslimimassoja. Mutta lopputulos on sama, eli usko valkoisen ”rodun” hävittäminen/orjuuttaminen, joka torjutaan hävittämällä koetut viholliset (muslimit ja kulttuurimarxistit). Breivik on niin rasisti, että hän puhuu muslimeista kuin ne olisivat jonkun taudin kantajia tai zombieita, jotka päättömästi paneskelevat vaimojaan, tappelevat ja raiskaavat kaiken aikaan ja kukaan ei estä heitä, koska suvaitsevaisuus. Sitä voisi sanoa, että Breivik on yksittäinen hullu, mutta tällaista retoriikkaa voi lukea joka päivä Rajat Kiinni! Facebook-ryhmästä tai SE:n YouTube-videoista. Voisin kuluttaa melkein koko tämän analyysin kumottaakseen tämän muutenkin ilmiselvän pähkähullun salaliittoteorian, mutta pitää keskittyä olennaiseen. Kuitenkin, jos haluaa lukea, miksi vastajihadistit ovat väärässä, niin tässä ja tässä on suosituksia.

Breivik kirjoittaa paremmin kuin Adolf Hitler, mutta silti aika huonosti. Näköjään, mitä äärimmäisempi äärioikeistolainen, niin sitä huonommin ihminen kirjoittaa. Ihmettelen tätä, koska esimerkiksi äärivasemmistolaisten ja jihadistien manifestit ovat todella hienosti kirjoitettuja opuksia, joita luulisi hienostuneen professorin laatineen. Breivik valitettavasti ei ole niin älykäs ja hänen manifestissaan onkin näppäilyvirheitä ja muutenkin todella hankalasti jäsennelty. Manifestin teksti yrittää matkia jotain viraston asiakirjaa, mutta niin kömpelösti, että teksti muistuttaa enemmän niitä videopelin lehtiöitä, joita aikoinaan tuli videopelin mukana (nykylapset eivät niitä aikoja muista) kuin kunnon tietokirjaa. Eli todella lyhyitä kappaleita ja luetteloita, joissa on ties mistä revittyjä lukuja ja tilastoja. (Breivik käyttää lähteitä vain satuntaisesti ja useimmiten lähde on Wikipedia-sivu)

Breivik. Esimeriksi aloittaa melkein jokaisen kappaleen luetteloimalla vihollisensa, jotka ovat ”kulttuurimarksistit, kommunistit, itsemurhahumanistit (suomessa nämä olisivat ”suvakit”), opportunistit ja globaalit kapitalistit” (ihan kuin olisi olemassa muita kapitalisteja). Joka kerta tämä litania toistetaan kirjassa ja se on helvetin väsyttävää. ISIS esimerkiksi vain kutsuu vihollisiaan ”vihollisiksi” sen jälkeen, kun se on kertonut ketkä he ovat. Mutta Breivik ei ole näköjään käynyt kirjoittamiskurssia. Varmaan piti hyvää kirjoitustaitoa kommunistien salaliittona.

Manifestin sivuja on satuntaisesti kuvitettu fantasia- ja historiakirjojen ritarikuvilla, erityisesti ristiretkeläisillä, mikä antaa aika lapsellisen kuvan. Kyllä aikuinen pystyy lukemaan manifestin ilman, että siinä on jotain roolipelikirjan sivuista revittyjä värikkäitä ritarikuvia.  Jokainen kappale alkaa, jonkun kuuluisan ihmisen sitaatilla, jossa puhutaan isänmaallisuudesta, vallankumouksesta ja itsensä voittamisesta. Voisi kuvitella, että vallankumoukselliset sitaatit ovat kommunistien esittämiä, mutta ei, vaan ne ovat enemmänkin USA:n vallankumouksen johtohenkilöitten lauseita, joissa puhutaan verestä ja uhrauksesta. Näitten ohella on Koraanin ja profeetta Muhammadin lauseita koskien sodankäyntiä. Ihmeellisesti vain yhdessä sitaatissa ei ole nimeä ja sattumalta tunnistin sen ja tarkistin Googlessa. Lause on fasistidiktaattori Benitto Mussoliinin.

Vaikka Breivik siteeraa fasismin yhtä suurinta johtohahmoa, niin hän korostaa, että hän ei ole natsi. Hän mainitsee tuhansia kertoja, että hän vihaa kansallissosialismia, joka hänen mukaansa on tuomittu oikeistolainen aate, jota kukaan oikeistolainen ei pitäisi enää kannattaa. Hyvä, että olen jostain samaa mieltä kuin Breivik. Mutta vaikka Breivik vakuuttaa, että hän ei ole natsi, niin suurin osa tässä manifestissa ehdotetuista asioista olivat natsein ajamina.

Breivik esimerkiksi haluaa karkottaa kaikki Euroopan muslimit (asia, mitä alun perin Hitlerkin ehdotti juutalaisista) ja kumota demokratia. Breivik ei kannata ”massademokratiaa” vaan enemmänkin platonistista demokratiaa, mikä on sama, mitä PVL:kin kannattaa. Sitten tietenkin Breivik fantasioi kymmenien tai jopa miljoonan ihmisen massamurhaamisesta ”poliittisissa puhdistuksissa” ja hän haluaa sotilaallisia valloitusretkiä Lähi-Itään. Tietenkin äärioikeistolainen ei ole kunnon äärioikeistolainen, jos tämä ei vihaa homoja (Breivikin mukaan hän vihaa vain ”homopropagandaa”, mutta käytännössä se on sama kuin vihaisi homoja) ja hän haluaa alistaa kaikki naiset kirjaimellisen patriarkaatin alle, missä naiset ovat vain synnytyskoneita. Loppusilaus on tietenkin Breivikin usko vapaaseen markkinatalouteen, joka samanaikaisesti pitää olla tiukasti valtion hallinnassa eikä globaalia. Tämä voi tulla järkytykseksi, mutta ei ole olemassa kapitalismia ilman globaalia ulottuvuutta ihmiset! Ei taloustiede ole kommunistien keksimä, eikä se ole vaikeaa. Lukekaa sitä!

Breivik eroaa natseista vain siinä, että hän on fundamentalistikristitty, joka haluaa puoliteokraattisen diktatuurin (kirjailijan mukaan ”Venäjä malli” eli Putinin nyky-Venäjä, jossa ortodoksikirkko on hyvin lähellä valtiota) Breivik eroaa myöskin natseista siinä, että hän ei omien sanojensa mukaan usko rotuihin tai sosiaalidarwinismiin. Breivikin mukaan kaikki maailman eriväriset ihmiset ovat tervetulleita asumaan Eurooppaan, jos nämä omaksuvat täydellisesti eurooppalaisen kulttuurin, johon kuuluu hänen mukaansa juutalaisuus ja kristinusko. Eli jos muslimit kääntyvät kristinuskoon, niin he voivat asua Euroopassa. (tässä mielessä Breivik on löysempi maahanmuutossa kuin Marco de Wit) Kuten tiedämme, niin 30-luvun natseille tällainen ei riittänyt, vaan piti todistaa sukupuulla, että itsessä ei ollut yhtään juutalaista ”verta”. Eli on epäreilua kutsua Breivikiä natsiksi, vaikka hän allekirjoittaa 90% heidän ideoistaan.

Oikeastaan kirjailija uskoo olevansa, todellinen antiaristi, joka puolustaa eurooppalaista valkoista ”rotua” sukupuutolta. Hänen mukaansa hänen kaltaisen ihmisten leimaaminen rasistiksi ja natsiksi on loukkaavaa ja tekee haukkujasta todellisen rasistin. Eli samaan aikaan hän ei ole natsi, koska ei usko rotuihin, mutta sitten uskookin, jonka jälkeen hän väittää, että kukaan ei ole rasisti ja aika monet ovat. Lukiessa tätä kirjaa mietin, että kirjoittaja on hullu, koska eihän tässä ole mitään järkeä ja sitten muistinkin, että hän onkin hullu. (virallisesti puolihullu). Mutta pitkäaikaisemmat lukijat ovat jo tottuneet siihen, että äärioikeistolaiset ovat helvetin tyhmiä ja ristiriitaisia.

Breivik itse kertoo aatteensa olevan ”Vienan koulukunta”, mutta koska kukaan ei halua myöntää kuuluvansa Breivikin aatteen kannattajaksi, niin tämä ideologia on yhtä kuin olematon. Parempi nojautua tiedustelupalveluitten käyttämään nimeen ”vastajihadismi” kuvaamaan Breivikin aatetta. Tai sitten voisimme käyttää yhtä ristiriitaista termiä kuin, mitä filosofi Slavoj Zizek käyttää näistä sekopäistä ”liberaalifasismistit

Sen lisäksi, että tässä manifestissa toistetaan samat ideat useita kertoja tehden lukemisesta hirvittävän koettelemuksen, niin Breivik on dumpannut kymmeniä sivuja pomminteko-ohjeita, jotka on suoraan kopioitu ties mistä netin nurkista ja muita neuvoja oman terrorismioperaation suorittamiseen. Yks häiritsevimmistä neuvoista oli ”tappaa kaikki, jopa kauniit naiset” mikä herättää aikamoisia freudilaisia tulkintoja kirjailijasta, erityisesti kun tämä haukkuu seuraavaksi koulujen kudontakursseja ”naisellistavina” mutta kiittää niitä, koska nyt hän pystyi kutomaan oman taistelupukunsa. Toinen oli, että jos joku epäilee, että suunnittelet terrori-iskua, niin valehtele, että olet homo tai pelaat liikaa WoWia. Selvästi Breivik on käyttänyt näitä taktiikkoja koska en ole lukenut kenenkään terroristin koskaan ohjeistaneen teeskentelemään olevansa homo tai pelaavansa liika tietokoneroolipelejä.

Manifestissa välittyy selvästi, että Breivikillä on vakavia ongelmia naisten kanssa. Hän puhuu naisista useita kertoja, yleensä kuin ne olisivat jotain avaruusolioita, joita pitää vangita kotiin synnyttämään lisää valkoisia lapsia. Alan epäillä, että Breivik ei ole ollut koskaan intiimisti naisen kanssa. Tiedän, tiedän, että on suuri klisee väittää äärioikeistolaisia seksuaalisesti epäonnistuneiksi kaappihomoiksi, mutta Breivikin kohdalla vähän tuntuu siltä.

Breivikin mukaan naisten äänioikeus ja pääsy työelämään oli virhe, koska on naisten ”syy” miksi muslimien maahanmuutto on olemassa. Breivik harmitteleekin, että suurin osa tapetuista poliittisissa puhdistuksissa tulee olemaan naiset. Ei edes Isiksen manifesteissa tällaista naisvihaa esiinny, mikä minusta on jo tietynlainen saavutus.

Sitten tietenkin mikä erottaa Breivikin jihadisteista? Breivik on fundamentalistikristitty, joka vihaa naisia, homoja ja vähemmistöjä. Mutta näitten lisäksi Breivik perustelee viattomien ihmisten tappamisen ja pommi-iskut Raamatun säkeillä! Breivik on omistanut kokonaisen kappaleen vain sille, miten terrorismi on kristinuskon pyhittämää. Voitte toki kysyä, missä kohtaa Jeesuksen opetuksissa oikein sanktioidaan lasten ja naisten tappamisen? Ei sanktioidakaan, vaan Breivik kaivaa Vanhan Testamentin sotaa oikeuttavia säkeitä, joita hänen mukaansa käytettiin perustellakseen Ristiretket. Jos on lukenut VK:ta, niin tietää, että siellä on aika raakaa kamaa sodankäynnistä. Eli kaiken ironian huipussaan Breivik on muuttunut juuri siksi, mitä hän vastusti: ääriuskovaiseksi massamurhaajaksi.

Mielenkiintoisinta onkin Breivikin omat fantasiat. Sen lisäksi, että hän toistaa miljoonia kertoja samoja salaliittoteorioita, niin hän on kirjoittanut oman scifi-kirjan tähän manifestiin, jossa hän kertoo, miten tulevaisuudessa kansallismielinen vallankumous tulee etenemään otsikossa mainittuun vuoteen saakka. Hän onkin kirjoittanut oikein aikajanan, mihin on kirjoitettu jopa tärkeät vuodet, milloin mikäkin vallankumouksen vaihe saavutetaan. Tällainen luettelointi muistuttaa todella paljon videopelien tarinakerrontaa, erityisesti sotapelien. Koska en ole missään muussa manifestissa tällaista havainnut, niin luulen, että tämä on koulusurmaajissa esiintyvä elementti. Enkä syytä videopelejä terrorismista, mutta Breivik on käyttänyt omiin fantasioihinsa lähimmän kirjallisen mallin, mitä hän tunsi ja se sattui olemaan videopelien taustakekstit ja ohjekirjat.

Vaikka Breivik kertoo vastustavansa kommunisteja, niin hän lainaa monia näitten käsitteitä ja vetoaa samoihin mielikuviin. Esimerkiksi Breivikin selitys kulttuurimarxismista muistuttaa todella paljon marxilaista ”kulttuurihegemonia” teoriaa. Tämä on erityisen ristiriitaista, koska edellä mainitun teorian keksi Antonio Gramsci, joka monen äärioikeistolaisen mukaan on kulttuurimarxismin keksijä! Sitten tietenkin Breivik jankuttaa kirjassaan, että hän on eurooppalaisen ”alkuperäiskansan” (eli valkoiset) suojelija, joten hän on todellinen antirasisti ja luonnonsuojelija, koska hän haluaa säilyttää maailman ”uniikit” geeniperimät erillään toisistaan. Tämän lisäksi Breivik kutsuu kulttuurimarxismia ja islamia ”imperialistisiksi ideologioiksi”.

Breivik menee tässä anti-imperialismissa niinkin pitkälle, että hän kutsuu EU:ta moderniksi natsivaltioksi, joka riistää jäsenmaitten itsenäisyyden. Breivikin mukaan EU on hajotettava ja rakennettava sen tilalle kansallismielinen eurooppalainen federaatio. Hakkaan päätäni tabletin näyttöön. Tällainen ristiriitaisuus jo uhkaa fysiikan lakeja! Tietenkin Breivik vielä sanoo, että hän puolustaa kansojen itsemääräämisoikeutta ja rauhaa, jonka takia hän haluaa luoda yhteisen eurooppalaisen armeijan, joka lähtee valloittamaan Lähi-Idän valtioita ja perustamaan sinne ”kristillisiä siirtokuntia”.

Mutta eipä tässä kaikki, vaan Breivik referoi, jopa kuuluisaa anti-imperialistista tutkijaa William Blumia, kun hän perustelee, miksi kansallismielisten on liittouduttava Venäjän kanssa eikä USA:n. Niin juuri!  Eurooppalainen äärioikeistolainen, joka haluaa Venäjän auttavan kansallismielisessä vallankumouksessa! Mikä yllätys ja mikä ristiriita! Hyvinä vanhoina aikoina äärioikeisto oli vielä joksikin johdonmukainen.

Olisin varmaan voinut kirjoittaa kirjan vain siitä kaikesta hullusta ja ristiriitaisesta, mitä tässä manifestissa oli, mutta päätin tiivistää, koska netissä ei kukaan jaksa lukea näin pitkiä artikkeleita. Silti tästä tuli melkein 4 A4-sivua pitkä. Breivikin manifesti on kuin Halla-ahon scripta-blogi heroiinissa. Niin äärimmilleen vietyä äärioikeistolaisuutta, että se muuttuu koomiseksi vihanpurkaukseksi, joka osoittaa, että äärioikeistolaisuus ei perustu mihinkään muuhun kuin ikävään tunteeseen. Muslimit, homot ja naiset pelottavat ja vika ei ole koskaan pelkääjässä, vaan muissa. Pelkääjä sitten yrittää rationalisoida ikävät tunteensa millä tahansa, mikä oikeuttaa ne ja tulos on tällaista paskaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus