Stephen R. Donaldsonin ”Berek Puolikäden paluu” on vuonna 1977 julkaistu fantasiakirja lepraa sairastavasta miehestä, joka joutuu toiseen ulottuvuuteen taistelemaan myyttisen maailman puolesta.
Tyyli
Tämä oli hieno kirja lukea, koska tällaisiin toiseen-ulottuvuuteen-putoava-tavis-joka-muuttuu sankariksi-genreen kuuluvia kirjoja, on nykyään vähän. Mieleen tulevat oman 90-luvun lapsuuden elokuvat, joissa noin aina sattui käymään, kuten Wolfgang Petersenin ohjaama ”Päättymätön tarina” ja Ronny Yunin ohjaama ”Warriors of Virtue” elokuvat.
Toisin kuin moderneissa fantasiakirjoissa, joita olen viime aikoina pakottanut itseni lukemaan, ”Berek Puolikäden paluun” kerronta on satumainen. Nykyään fantasiakirjallisuus on paljolti YA-genren ja Goerge R.R. Martinin määrittelemää puolimodernia kerrontaa. Donaldson on vanhan koulukunnan fantasiakirjailija, joka kirjoitti fantasiakirjansa samalla kerrontatyylillä kuin se olisi äidin kertoma keskiaikainen iltasatu lapselleen.
Rakenne
Kirja koostuu kahdesta juonesta. Ensimmäinen on tarinan sankari Thomas Covenant, joka sairastaa Hansenin tautia selittämättömistä syistä. Mies vain yhtenä päivänä alkaa sairastamaan tautia, joka mädäntää kaikki hänen raajansa ja kasvonsa. Tietenkin avioliitto ja koko elämä menee pilalle. Suojellakseen psyykkisesti itseään Covenant tyytyy kohtaloonsa yhteiskunnan hylkiönä ja yrittää eristää kaikki ihmiset elämästään, muuttuen vastentahtoisesti erakoksi, joka ei mieti tulevaisuutta, vaan elää päivä kerrallaan.
Toinen osa juonesta on, kun tarinan sankari selittämättömästi siirtyy toiseen todellisuuteen, missä kukaan ei näe hänen sairauttaan. Eli tavallinen sunnuntaiaamu. Vaikka Thomas Covenant on ihmeellisen satumaisessa maailmassa, missä fysiikan lait ovat erilaiset ja panteismi on todellisuutta, hän ei usko näkemäänsä todeksi ja on vakuuttunut siitä, että tämä on unta. Mutta koska sankari ei kykene heräämään koetusta unesta hän lähtee mukaan ihmeelliseen seikkailuun, kun muutakaan tekemistä ei ole.
Ylläpitääkseen mielenterveytensä Covenant vakuuttaa itselleen ja muille, että kaikki on unta ja mikään ihmeellinen hirviö tai muu asia, jota hän kohtaa on vain harhaa. Fantasiamaailman hahmot alkavatkin kutsua häntä ”Thomas Covenant epäuskovaksi” joka on heidän maailmaansa tullut ennustettu profeetta, joka kätkee epäuskovaisuutensa taakse salattuja totuuksia.
Juoni
Ehkä heikoin juttu tässä kirjassa on tarina, koska se oli sitä tavanomaista seikkailufantasiaa, jossa joukko rohkeita miehiä ja naisia lähtevät ihmeelliselle matkalle kukistamaan mystisen koko todellisuutta uhkaavan pahuuden. Hienointa tässä kirjassa on enemmänkin sen hansenin taudin ja sen psykologisten ja sosiaalisten vaikutusten kuvaus sekä panteistinen maailma ja Thomas Covenantin epäuskoisuus, joka menee naurettaviin tasoihin.
Yhteenveto
Kirjan ydin on enemmän hahmotutkielmassa, missä Thomas Covenant onnistuu samaan takaisin oman itsetuntonsa tässä ihmeellisessä maailmassa ja itse maailmanrakentamisessa. Toinen hieno elementti on se epävarmuus, onko Convenant oikeasti siirtynyt todellisuudesta toiseen vai näkeekö hän unta? Jotkut fantasiamaailman elementit muistuttavat Convenantin oman elämän traumoja ja muita muistoja, jolloin jäätkin miettimään, että onko Convenant oikeassa ja hän on vain seonnut tai näkemässä unta. Vai onko hän todellakin siirtynyt yhdestä todellisuudesta toiseen?