Ernesto ”Che” Guevaran ”Sissisodankäynti”(oma suomennos) on argentinalaisen lääkärin ja T-paitamallin kirjoittama ohjekirja siitä, miten käydään sissisotaa.
Kirjassa on aika yksityiskohtaiset ohjeet sissijoukkojen perustamisesta ja johtamisesta, mutta ei niinkään sodankäynti taktiikoista, mikä oli pienoinen pettymys. Hyvin lyhyesti ja yleisluonteisesti käydään muutama ase läpi ja minkälaisia harjoituksia niistä käydään, mutta ei enempää. Oikeastaan aika tyksä kirja, joka on niin ohjekirjamainen kuin olla ja voi. Ainoa arvo tässä oppaassa on sen historiallinen tausta, erityiseti kun jälkiviisaasti tiedämme, että ohjeitten mukaan saatiin aikaan parikin vallankumousta. Kirjassa esimerkiksi puhutaan aika vähän kommunismista ja keskitytään enemmänkin puhumaan imperialismin vaikutusvallan murtamisesta, erityisesti sen siivissä liikkuvien suuryritysten häätämisestä kehittyvistä maista, joissa talonpojat ja työläiset ovat menettäneet maitaan ja heidän oikeuksiaan poljetaan.
Kirjassa mielenkiintoisinta antia ovat selostukset sissijoukkojen sisäisen moraalin hallinnasta, johon kuullu ”indokrinaatio” sessiot, joissa sotilaisiin iskostetaan ”oikeanlainen” vallankumousihanne, sekä miten tärkeää on saada maalaisväestö sissien taakse, joko olemalla ystävällinen niille tai levittämällä helppotajuista propagandaa. Kirjoittaja korostaa tietenkin, että kaupunkiväkikin on tärkeää, mutta jos periferiat saadaan hallintaan, niin kaupungit voidaan kuristaa resursseista ja voitto on paljon helpompi.
Kiinnitin erityisesti huomiota kirjan kielenkäyttöön koskien naisia, mikä oli 60-luvulla hyvinkin edistyksellistä, mutta nykyisten sukupuolien tasa-arvostandardien mukaan aika sovinistista. Naisten mahdollisuus sotia miesten rinnalla on mahdollista kirjan mukaan, mutta koko kirjan oletuksena on, että lukija on mies ja retorikka sen mukaan. Naiset kuvataan petollisina ihmisinä, jotka seksuaalisislla avoilla voivat ”häiritä” sotilasta marxilaisesta polusta, mutta korostetaan, että naiset voivat olla ainoa ihmisryhmä, joka voi tarjota sisseille hyvää kotiruokaa ja moraalin nostatusta.
Terrorismi ei kielletä taktiikkana, mutta siihen ei kehoteta, koska kirjailijan mukaan se enemmänkin kääntää kansan sissejä vastaan, joten Guevara kehottaa pysymään tuotantolaitosten, liikenneyhteyksien ja tärkeitten valtaanpitävien räjäyttämiseen, kuin siviilien ruumiinosien levittämiseen pitkin toreja ja kirkkoja.
Aikalailla koherentti kirja, joka on kirjoitettu hyvin, mutta en ole varma voiko sitä soveltaa nykyaikaan, en ainakaan löytänyt, mitään mitä voisin soveltaa kesäloman rientoihin.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 