Skinhead

Nick Nightin ”Skinhead” on lyhyt, mutta aika informatiivinen kirja brittiläisestä skinhead-kulttuurista. 

Night kertoo hyvin analyyttisesti ja lähes etäisesti, miten 60-luvun Ska-musiikkia kuunteleva työläisnuorten alakulttuuri pirstaloitui erilaisiin ryhmittymiin, joista ikävä kyllä tunnetuimmat ovat uusnatsit ja jalkapallohuligaanit. 

Kirja ei vain kerro tämän alakulttuurin todella seksikkäästä muodista, johon yhidistyvät kalliit kauluspaidat, Doc-martins maiharit ja henkselit, vaan myöskin afrokaribialaisesta Ska-musiikista, joka 60-70-luvulla yhdisti britannian mustat ja valkoiset hauskanpidon merkeissä, sekä miten Iso-Britannian yhteiskunnallinen muutos ajoi alakulttuurin rasismin ja äärimmäisen väkivallan ihannoimiseen.  

Eli tässä on todella tiivis paketti täynä asiaa ja paljon siistejä kuvia. Pidin erityisesti siitä, että kirjailija kirjoittaa koko alakulttuurista kuin olisi jokin ulkopuolinen antropologi, joka kuvaa hänelle tuntematonta, mutta jaloa alkuperäiskansaa. Kirjailija selvästi sympatisoi skinheadeja tai jopa ihailee heitä, mutta silti hän kertoo alakulttuurin ikävistä puolista, kuten nuorisorikollisuudesta ja rasismista.

Kirjassa on niukasti haastatteluja, joitten tarkoitus on vain antaa lyhyitä otoksia alakulttuurin maailmankuvasta ja hengestä, mikä oli positiivista, koska vihaan lukea haastatteluja, jotka eivät noudata kirjallisuuden selkeämpää kieltä. Antropologinen ote on hyvä tässä tapauksessa, kun skinheadit ovat niin kyseenalainen alakulttuuri, jolla on nykyään äärimmäisen ikävä maine. Tieteellisempi ote antaa myöskin tilaisuuden kirjailijan tarkastella liikettä sosiologian ja historian kautta, antaen perspektiiviä sille, miksi ylipäätänsä skinhead-liike syntyi? Ja, miksi liike ajoutui uusnatsimin tielle, kun punkkarit taas eivät, vaikka molemaat alun perin leikittelivät natsisymboliikalla.  

Sen lisäksi, että tässä avautuu kuva melkein sukupuuttoon kuolleesta heimosta, jonka muoti ja musiikki ovat äärimmäisen marginaalisia, niin tässä käydään läpi perinteisten poliittisten ääriliikkeitten radikalisointiprosessia läpi. Analysoiden. Esimerkiksi, miten globaalin kapitalismin tuomat tuhoisat yhteiskunnalliset rakennemuutokset ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat edistäneet liikkeen hajoamisen rasistisiin, äärivasemmistolaisiin ja hedonistisiin ryhmittymiin.

Kirjassa on myöskin tarkka luettelu alakulttuurin kuuntelemasta musiikista, joka on helvetin hyää, sekä mitkä vaatekappaleet, merkit ja jopa kampaukset skinheadit käyttivät. Skinheadit eivät olleet alun perin kaljua. Kaljuus tuli vasta 80-luvulla punkin myötä, ennen sitä skinheadeilla oli vain armeijatyyliset lyhyet hiuket.   

Eli todella tiivis ja hienosti kuvitettu opus, joka mielestäni antaa paljon enemmän kuin muoti- ja kuunteluvinkkejä. Erityisesti radikalisoitumisprosessin kuvaus oli todella hyvä. Jopa liikkeen nostalgian anakronistiset ulottuvuudet käydään läpi ja miten se yhdistyy äärioikeistolaisen maailmankuvan muodostumiseen.