Salaliiton kulttuuri

Ensimmäinen kosketukseni kunnolla salaliittoteorioihin oli vuonna 2011 Zeitgeist-elokuvan kautta. Olin lukenut Putous-ohjelman “Munamiehenä” tunnetun koomikko Riku Niemisen lehtihaastattelun, jossa tämä kertoi kuuluvansa Zeitgeist liikkeeseen ja kehottavan ihmisiä katsomaan ideologian propagandaelokuvaa. Kyllä, joskus todellisuus on näin absurdia.

Koska radikaalit ideat ovat aina vedonneet, otinkin alkuperäisen englanninkielisen Peter Josephin Zeitgeist-elokuvan katsottavaksi. Kyseinen ”dokumenttielokuva” on inspiraatio Niemisen kannattamalle Zeitgeist-liikkeelle.

Iltalehden haastattelussa saat kuvan, että Zeitgeist on jokin uusi vasemmistolainen ideologia, mutta dokumenttielokuva paljastuikin äärioikeistoon suuntaan flirttailevaksi salaliittoteoriapropagandaksi.

Pahempaa oli, että katsoin elokuvan ensimmäisen kerran isäni ja veljeni kanssa. Isäni järkytti Zeitheististä niin paljon, että hän poistui olohuoneesta kiroten. Tunsin syvää häpeää, koska elokuva oli ilmiselvää vainoharhaista ja rasistista roskaa.

Monta vuotta myöhemmin, kun aloin tutkia äärioikeistoa, aloin taas törmätä salaliittoteorioihin, kunnes huomasin koko äärioikeistolaisuuden perustuvan niihin. Tämä havainto vei minut tutkimaan salaliittoteoriauskomuksia, joita kutsutaan maailmanhallintamyyteiksi.

Yksi maailmanhallintamyyttien tutkimuksen merkkiteoksista on Michael Barkunin ”Salaliiton kulttuuri: Nyky-Amerikan apokalyptiset visiot” (oma suomennos), joka alun perin julkaistiin vuonna 2003, mutta oma E-kirja -painokseni on vuodelta 2013

Tässä kyseissä kirjassa mainitaan vahingossa katsomani Zeitgeist-elokuvan ja kaikki sen aiheuttamat traumat palautuivat mieleeni!

Idea 

Barkun tutkii kirjassaan kaikkia merkittäviä amerikkalaisia maailmanhallintamyyttejä, niitten historiaa, rakennetta ja psykososiaalisia mekanismeja

Tästä tieteellisestä asenteesta huolimatta kirja on sukellus amerikkalaisen kulttuurin pimeään ytimeen, joka on niin kerta kaikkiaan mielisairas, että se sai poliittisen äärioikeiston vaikuttavan järkevämmältä porukalta.

Tässä kirjassa käsitelläänkin uskomuksia maailmaa hallitsevista salaseuroista, juutalaisista, liskomiehistä, UFO:ista, WTC-iskuista, presidentti Barrack Obaman synnyinmaasta ja Uudesta maailmanjärjestyksestä (New World Order).

Kaikki palautuu uskontoon

Mielenkiintoisin havainto kirjassa on, että kaikki salaliittoteoriat perustuvat amerikkalaiseen kristillisen herätysliikkeen tulkintaan maailmanlopusta. Raamattu ennustaa maailmanlopun ja varoittaa, että antikristus salaa identiteettinsä, joten ”pedon merkkejä” on tarkkailtava kaikkialta. Tämä yhdistettynä modernin maailman rakenteellisiin muutoksiin ja amerikkalaisen kulttuurin antiautoritaarisuuteen, loi uskovaisessa amerikkalaisessa väestössä salaliittoteorioita synnyttävän vainoharhaisuuden kulttuurin.

Kirjailijan mukaan kuitenkin vasta 1990-luvulla Kylmän sodan päätyttyä, salaliittoteoriat alkoivat levitä laajemmalle kuin koskaan. Yksi syy oli selkeän vihollisen puute. Ennen suurin osa ihmisistä oli vakuuttunut, että Neuvostoliitto oli amerikkalaisten vihollinen, itse ”pahuuden valtakunta”, mutta kun se luhistui, monet oikeistolaiset, joitten koko maailmankuva perustui moralistiseen mustavalkoiseen dualismiin, joutuivat etsimään uuden vihollisen. Maailmanhallintamyytit tulivat apuun.

Oikeastaan suurin osa nykyisistä maailmanhallintamyyteistä ovat melko uusia, kuten salaiset amerikkalaiset keskitysleirit, mustat helikopterit ja tiedustelupalveluitten mielenhallintaoperaatiot, jotka ajoittuvat 1970-luvulle.

Nämä maailmanhallintamyytit yhdistettiin helposti vanhempiin myytteihin, kuten juutalaisiin ja Illuminaatti-järjestöön, luoden ”supersalaliittoteorioita”, jotka eivät kata vain jotain tiettyä tapahtumaa, vaan koko maailman ja sen historian, luoden monimutkaisia seittimäisiä rakenteita, joissa kaikki liittyy kaikkeen.

Jopa sekulaarit salaliittoteoreetikot, kuten liskomiehiin uskova David Icke perustaa oman maailmanhallintamyyttinsä todella vanhoihin fundamentalistikristillisiin myytteihin, joihin yhdistyy vahva juutalais- ja katolilaisuusvastaisuus.

Se hämmästyttikin minua, että kaikki tässä kirjassa käsitellyt salaliittoteoriat palautuvat juurikin juutalaisvastaisiin luterilaisiin myytteihin. Syy tähän on tietenkin rasismi, mutta myöskin uskomus, että ”todellinen” valta on aina salaista, joten tietenkin ”ulkopuolisiksi” koetut juutalaiset ja juurikin hierarkkiset ja puolisalaiset järjestöt, kuten vapaamuurarit, illuminaatit ja katolinen kirkko koetaan epäilyttäviksi ja näin mahdollisiksi antikristuksen välineiksi.

Tämä selittääkin, miksi jopa UFO-salaliittoteorioihin uskovat kehystävät joko avaruusolioita salaavan eliitin satanistiseksi tai sitten itse avaruusoliot antikristukseksi, jos eivät vihjaile suoraan avaruusolioitten olevan juutalaisia!

Kirjassa paljastuukin syy, miksi vapaamuurareita ja illuminaattia (jota ei ole ollut olemassa satoihin vuosiin) pidetään osana salaliittoa: nämä kummatkin järjestöt ajavat/ajoivat sekularismia, demokratiaa ja valistusaatetta. Juuri ideoita, jotka eivät miellytä fundamentalistikristittyjä ja äärioikeistoa.

Maailmanhallintamyytin rakenne

Mielestäni tämä uskomus salatusta vallasta perustuu todennäköisesti oikeistolaisen maailmankuvan hierarkiakeskeisyyteen. Jos uskoo, että aina ”paremmat” ihmiset ansaitsevat etuoikeuksia hallita ”ei niin hyviä ihmisiä”, on helppo uskoa että eliitin on salattava osa vallastaan ”masssoilta”, kun taas jos uskoo tavallisten ihmisten kykyyn organisoida itse yhteiskunnan ilman ”vanhoja viisaita miehiä”, uskomus salattun vallan ”luonnollisuuteen” on vähäisempää.

Samalla jos pitää yhteiskunnan valtahierarkioita pyhinä, on jotenkin selitettävä mistä yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat? Et voi kyseenalaistaa itse hierarkkista valtajärjestelmää, vaan sen huipussa olevia yksilöitä. Mutta koska et voi aina todistaa, että valtahierarkian huipussa oleva ihminen on ”paha” tai ”huono”, on vedottava epärehellisyyteen, jota mahdollisesti vallan huipulla tehdään suljettujen ovien takana. Tämä yhdistettynä arkiuskomukseen Raamatun maailmanlopun antikristuksesta, tarjoaa valmiin kehyksen etsiä merkkejä salatun vallan epärehellisestä luonteesta. Koska valtahierarkian huipulla valta on monesti salattua, ainoa tapa ”tietää” ne, on spekuloida! Tai oikeastaan keksimään omasta mielikuvituksesta, kuten maailmanhallintamyyteissä.

Kirjan mukaan tästä valtahierarkian huipulla olevien auktoriteetin kyseenalaistamisesta syntyy halu etsiä vaihtoehtoisia selitysmalleja, jotka kuitenkin sopivat omaan maailmankuvaan. Jos uskoo epärehellisen eliitin olevan syy maailman ongelmiin, kaikki tieto, mitä eliitti (valtavirta) pitää huonona tietona on silloin oltava hyvä. Kirjailija kutsuu tätä ”stigmatisoiduksi tiedoksi”, johon kuuluvat juurikin maailmanhallintamyytit.

Vaikka salaliittoteoreetikot sanovat olevansa skeptikoita, jotka hyödyntävät empiiristä tutkimusmenetelmää, he päättyvät kyseenalaistamaan itse tieteellistä metodia, koska sekin on auktoriteettien hyväksymää tietoa. Näin salaliittoteoreetikot päättyvät vittamaan omissa kirjallisissa tuotoksissaan toisia salaliittoteorioita tai historian hämärään unohdettuja myyttejä ja hypoteeseja.

Esimerkiksi kaikki merkittävät salaliittoteoriakirjat viittaavat tekaistuun juutalaisvastaiseen ”Siionin viisaitten pöytäkirjaan” siitä huolimatta, onko salaliittoteoreetikko juutalaisvastainen! Jotkut esimerkiksi yrittävät selittää, että Siionin viisaitten ei kerrokaan juutalaisista, vaan se on salaliiton hämäystaktiikka, jolla syyllistää juutalaisia! Tärkeintä ei olekaan se käsitteleekö rasistinen väärennös oikeasti juutalaisia vai ei, vaan se että se koetaan olevan eliitin paheksuma asiakirja.

Samalla, jos yksi stigmatisoitu tieto on totta, niin kaikki stigmatisoitu tieto on oltava totta, jolloin niitten välillä on oltava yhteys, vaikka se ei näyttäisi loogiselta. Koska juuri se, että yhteyttä ei ole, tarkoittaa salaliittoteoreetikolle, että yhteys on olemassa, koska se tietoisesti salataan!

Kirjailijan analyysi paljastaakin, että salaliittoteoreetikot luovat maailmanhallintamyyttejä kuin olisivat kokoamassa aterian ravintolan menusta. Mikä tahansa järjestö, henkilö, historiallinen tapahtuma tai myytti voidaan liittää toisiinsa vapaasti, selittämään kaiken, riippumatta siitä ovatko tietyt järjestöt vastakkaisista ideologioista. Se, miten nämä eri elementit liittyvät toisiinsa, ei edes tarvitse selittää, riittää että kuulija tietää näitten elementtien olevan osa laajaa salaliittoteoriapalettia.

Tästä syntyykin nykyäärioikeiston kulttuurimarxilainen salaliittoteoria, joka pähkinänkuoressa esittää, että juutalaiskommunistikapitalistien salaliitto on syypää nykymaailman ongelmiin. Se, miksi juutalaiset, kommunistit ja kapitalistit tekisivät yhteistyötä, ei tarvitse selittää, vaan on tiedettävä, että kaikki tahot ovat ”hämäriä”, joten totta kai he ovat salaliittossa!  Jotkut suomalaiset fundamentalistikristityt vielä yhdistävät soppaan satanistit ja muinaiset gnostilaiset keretiläiskristityt!

Kirjan mukaan, koska stigmatisoituun tietoon uskova auttamatta joutuu yhteiskunnan marginaaliin, hän päättyy etsimään muitakin, jotka on sysätty marginaaliin. Näin syntyykin salaliittoteoreetikkojen yhteisöjä, joissa suvaitaan samaan aikaan ateisteja, fundamentalistikristittyjä, new age-tyyppejä ja uusnatseja. Tällaista suvaitsevaista yhteistyötä kutsutaan ”kulttiseksi ympäristöksi” ja se selittää, miksi esimerkiksi Suomessa äärioikeisto pirstaleisuudestaan huolimatta kuluttaa samoja propagandalehtiä, salaliittoteorioita ja vaihtavat keskenään jäseniä. Yhdessä viikossa voit vaatia rajat kiinni ja seuraavassa etnistä puhdistusta, äänestää Paavo Väyrystä ja kuukausien päästä ahdistella putinistista politiikkaa kritisoivia toimittajia, kuten entinen Rajat kiinni aktiivi ja nykyinen natsi Panu Huhtanen on tehnyt.

Kirjailijan mukaan maailmanhallintamyytit vetoavat ihmisiin myöskin, koska ne saavat uskovan tuntemaan itsensä fiksuksi. Monet salaliittoteoreetikot sanovatkin, että salainen eliitti manipuloi ihmisten mieliä erilaisilla menetelmillä, jotta nämä eivät tietäisi kätkettyä ”totuutta”, jolloin salaliittoteoriaan uskova tuntee itsensä henkisesti vahvemmaksi yksilöksi, koska hän tästä mielimanipulaatiosta huolimatta ”näki totuuden”.

Maailmanhallintamyytit onkin rakennettu nerokkaan kaiken kattaviksi, ettei niitä voi järjellä kumota, koska itse tieto käsitetään eri tavalla ja, koska kumoamisyritykset voi aina kuitata mielen manipulaatioyrityksinä. Salaliittoteoreetikko ei voikaan koskaan olla väärässä. Esimerkiksi moni salaliittoteoreetikko ennusti maailman loppuvan vuonna 2012. Vaikka se ei loppunut, salaliittoteoreetikkojen maine ei kärsinyt. Erityisesti, kun moni oli ennalta varautunut asiaan, sanomalla juurikin asian olevan vain ”teoria”. Maailmanhallintamyytti onkin samaan aikaan vain arvaus ja absoluuttinen totuus.

Yhteenveto 

Michael Barkunin ” A Culture of Conspiracy: Apocalyptic Visions in Contemporary America” on todella hyvä kirja, jonka tutkimuksen voimaa voi huomata siitä, että kirjailija toteaa maailmanhallintomyyttien leviävän valtavirtaan, uhaten demokraattista järjestelmää. Kirja kirjoitettiinkin ennen kuin valeuutisista tuli epidemia, jonka avulla salaliittoteorioihin uskova äärioikeisto on noussut kaikkialla valtaan.

Kirjailija mainitseekin teoksessa nykyisen amerikkalaisen presidentti Donald Trumpin merkittäväksi salaliittoteoreetikoksi, jolla on haluja olla presidentti. Tämä kirjan julkaisemisen jälkeen villimpiä salaliittoteorioita on kehitetty tukemaan Trumpin hallintoa, samalla kirjailijan ennustama aseistettujen äärioikeistolaisten miliisien vaara on kasvanut, samalla kun tänä vuonna kaikkialla maailmassa salaliittoteorioihin uskovat äärioikeistolaiset terroristit ovat teurastaneet viattomia ihmisiä.
Elämmekin kirjailijan pelkäämässä faktojen jälkeisessä maailmassa, jossa vainoharhaiset hullut ovat saamassa yliotteen yhteiskunnasta.