Umberto Econ, vuonna 1988 julkaistu “Foucaultin heiluri” on romaani joukosta vasemmistolaisia kirjallisuuskustannustoimittajia, jotka kirjoittavat jättiläismäisen salaliittoteoriakirjan, joka lopulta vie heidät todella sekopäiselle matkalle.
Idea
Tässä romaanissa yhdistyy aivan kaikki, niin antifasistit, temppeliritarit, ruusuristiläiset, kabalistiset juutalaiset ja erään salaliittoteoreetikon murha. Tästä sopasta syntyy jättiläismäinen 793 sivua pitkä juoni, johon yhdistyy kirjailijoitten yritys liittää ”huvin vuoksi” jokainen maailman tunnettu salaliittoteoria, keskiajasta nykypäivään saakka yhteen. Samalla romaani käsittelee hahmojen omia muistelmia, joihin yhdistyy erilaisia psykologisia traumoja. Lopulta heidän matkansa kirjoittaa kaikista sekopäisin salaliittoteoria vie heidät sellaisiin hulluuden sfääreihin, että leikistä tulee ikävän todellista.
Nauroin ääneen kirjan tyylille, joka on sekoitusta kuivan aristokraattista akateemista jargonia ja brittiläistyylistä sarkasmia, vaikkakin romaani on italialaisen kirjoittaja ja juoni sijaitsee osittain Italiassa. Kuitenkin Econ intohimo sekopäitten salaliittoteorioitten kuvaamisessa, sekä juonen pirstaleisuus tekivät lopulta tästä järkäleestä vähän liian vaikeaa seurattavaa. En tiedä onko se tarkoituksellista, mutta lopulta en itsekkään tiennyt enää, mikä oli juonessa totta ja mikä ei? Ainakin jaon hahmon hämmennyksen, joten ei tämä aivan huono kirja ole. Silti en henkilökohtaisesti pidä siitä, etten pysy kärryillä juonesta.
Yhteenveto
Umberto Econ “Foucaultin heiluri” on todella hauska ja ajatuksia herättävä kirja, joka on ikävän ajankohtainen. Nykyään internetin takia salaliittoteorioihin törmää lähes päivittäin ja jotkut niihin uskovat ovat fanaattisia massamurhaajia. Tämä kirja onkin hyvä siinä, että se osoittaa, mitä ”logiikkaa” salaliittoteoreetikot käyttävät luodakseen mitä monimutkaisempia teorioita maailman ongelmista, ilman että ne sisältäisivät mitään hyödyllistä infoa.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 