Kun fasisti trollasi Suomen

Vuonna 2001 itseään “maolaisdemokraattiseksi suomalaiseksi fasistiksi”i kutsuva historian maisteri Kai Murros julkaisi kryptofasistisen manifesin nimeltä “Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa”. Tarkoitus oli samaan aikaan kirjoittaa sekä kommunistiseen kieleen kätketty fasistisen vallankumouksen opas, että ”sosiaalinen koesiitä ”miten rankkaa retoriikkaa vasemmistolta sallitaan, esimerkiksi väkivallan käytön suhteen.ii

Murros kehysti kirjan osittain vasemmistolaiseksi ”postmoderniksi” satiiriksi ja esittäytyi mediassa puutarhaa harrastavaksi kokoomuslaiseksi kaappimarxilaiseksi, mikä mahdollisti sen, että vasemmalle kalliillaan oleva Like-kustantamo julkaisi sen. Teos sai osan vasemmistolaisista kannattamaan teoksen ideoita, ainakin abstraktilla tasolla. Suurista medioista vain Helsingin sanomat ja Talouselämä kirjoittivat teoksesta eräänlaisena omituisena satiirina.

Ainoa dokumentoitu esimerkki aikalaisesta kannattamassa vakavissaan kirjan ideoita, on Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki, joka totesi kirjasta Se koko homma on kiteytetty todella hyvin, siinä ei ole turhaa”. Santapukki myös ylisti kirjan ekologisuutta. Murros itse kutsui Santapukkia “fanikseen”.

Teos herätti aikoinaan suurta huomiota, mutta se ei jäänytkään vasemmiston suosioon. Sen sijaan natsit ottivat sen omakseen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kielletyn natsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) entisten jäsenten perustama Kielletyt kirjat -kustantamo uudelleen julkaisi Murroksen teoksen. Kyseinen uusintapainos oli lyhyen ajan saatavilla suurissa kirjakaupoissa, ennen kuin se vedettiin tänä vuonna valikoimista pois.

Otinkin “Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” -uusintapainoksen luettavaksi selvittäökseni, miten kryptofasistista propagandaa oikein rakennettiin? Lyhyt vastaus on, että todella hyvin. Jos ei tunne fasistista retoriikkaa, teosta voi luulla stalinistiseksi manifestiksi. Tarkkaavaisempi lukija kuitenkin huomaa tekstissä käsitteitä ja ideoita, joihin vain äärioikeisto uskoo.

“Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” on kehystetty sosialistiseksi manifestiksi, jonka pääteesiin kuuluu vallankumouksen olevan mahdollista nyky-yhteiskunnassa, koska informaatioteknologia ja uusliberalistinen kuripolitiikka kärjistää kapitalismin sisäiset ristiriitaisuudet. Mutta toisin kuin perinteisissä sosialistisissa manifesteissa, Murros esittää, että sosialismi on yhdistettävä nationalismiin, luoden “sosialistisen nationalismismin”. Eli kansallissosialismin!

Kirjan kieli on ”tarkoituksella 70-luvun sosialistien änkyrätyyliä” ja sisältää jopa ääriliikkeitten kontekstissa naurettavia ehdotuksia, kuten aseellisen solun naamioiminen pesäpallojoukkueeksi, jolloin on hyvin vaikeaa ottaa sitä tosissaan. Lukijalle tuleekin mieleen, että teos on satiiria.

Väkivalta on manifestissa puhtaasti abstraktin teoreettista, mutta Murros painottaa: ”Väkivallan ensimmäinen tehtävä on konkreettinen: Puolueen ja kansan vihollisten tuhoaminen”

Murroksen ohjeet vallankumouksen toteuttamiseksi ovat niin epämääräisiä ja vailla nykyajan oloja huomioivaa konkretiaa, ettei niistä ole varsinaista hyötyä vallankumouksen toteuttamiseksi.

Päällimmäisenä teos opettaa perustamaan leniniläistyylisen etujoukkopuolueen, joka rakentaa kansansuosiota ja valtion kanssa kilpailevia rinnakkaisia instituutioita. Kun kapitalismi lopulta romahtaa, näistä rinnakkaisinstituutioista voidaan rakentaa uusi sosialistinen valtio.

Murroksen manifesti on ehkä yksi varhaisimmista esimerkeistä suomenkielisistä akselerationistisista teksteistä. Murros kirjoittaa: ”Todelliset muutokset tulevat vain vallankumouksen myötä ja tie vallankumoukseen käy kärjistyvien yhteiskunnallisten suhteiden kautta. Puolueen on herkeämättä provosoitava ja kärjistettävä, koska yhteiskunnallisten suhteiden näennäinen lientyminen palvelee lopulta vain pääoman etuja”.

Murroksen ohjeet liberalismin ”täydellinen hävittäminen maan päältä” kuulostavat samanlaiselta ohjeelta kuin vuonna 2017 julkaistussa Alexander Slavrosin natsiakselerationistisessa ”Zero Tolerance” manifestissa. Murroksen manifestin akselerationismi onkin ehkä syy, miksi akselerationismista myönteisesti kirjoittanut natsilehti Partisaani julkaisi myönteisen arvion Murroksen teoksen uusintapainoksesta.

Kaikesta vasemmistolaisesta retoriikasta huolimatta, Murros paljastaa oikeistolaisen ajattelutavan todetessa, että ”Totuus on, että kaikki poliittinen ja taloudellinen valta muodostaa aina eliittejä”, mikä sopii oikeistokonservatiivisen ajattelun teoriaan, jonka mukaan kyseistä aatesuuntausta määrittelee usko hierarkkiseen maailmaan, jota ei voi koskaan muuttaaiii. . Vasemmistolainen ei ikinä kirjoittaisi suoraan eliittien välttämättömyydestä vaikka kannattaisikin sitä. Esimerkiksi jopa ”oikeistokommunistiksi” itseään kutsuva Lenin puhui ”etujoukosta” ja sekin teoriassa piti oli ”väliaikainen” vaihe kommunismin kehityksessä.

Pelkkä rehellisyys hierarkiassa ei vielä tekisi tekstistä oikeistolaista, mutta manifestin selkeät viittaukset äärioikeistolaisiin olettamuksiin maailmasta tekevät. Esimerkiksi kun Murros käsittelee syitä, miksi sosiaalidemokraatit kannattavat globalisaatiota: [Sosialidemokraatit] uskovat, että maailman köyhien pelastaminen globalisaation avulla vaatii uhrattavaksi vain lattiatason duunareita ja vähän koulutetuttuja raatajia”. Lausunto kuulostaa nykyäärioikeiston kulttuurimarxismi -salaliittoteorialta.

Kulttuurimarxismi -salaliittoteorian mukaan länsimaiset kommunistijuutalaiset vaihtavat valkoisen työväestön naisiin ja vähemmistöihin vallankumouksen moottoreina. Salaliittoteorian mukaan kulttuurimarxilaiset alkoivatkin kannattamaan maahanmuuttoa, feminismiä ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, rappeuttaakseen länsimaisen sivilisaation ja korvaamaan valkoisen työväestön ”helpommin” hallittavilla mustilla afrikkalaisilla ja muslimeillaiv, v. Vaihtamisprosessia kutsutaan väestönvaihto -salaliittoteoriaksi. Villeimpien versioitten mukaan kulttuurimarxistit hallitsevat jo nyt maailmaa ja käyttävät suuryrityksiä agendansa edistämiseenvi, vii. Murros ei käytä kyseistä käsitettä kirjassaan, mutta viittauksia siihen on runsaasti.

Murroksen vasemmistokritiikki mukailee kulttuurimarxismi -salaliittoteoriaa: “Liittoutuessa arvonihilistisen globalistien kanssa, vasemmisto näkee mahdollisuuden romuttaa lopullisesti länsimaista kulttuuria ylläpitävät peruskivet kodin (perheen), uskonnon ja isänmaan”.

Murros suoraan sanoo, että kapitalistiseen järjestelmään on jo soluttautunut kommunisteja, jotka yritystoiminnallaan pyrkivät tuhoamaan valtion. Murros laajentaa vihollisia itse vasemmistoon, kehystämällä sen eliitin ”ideologiseksi keihäänkärjeksi”, jonka tehtävä on ”lietsoa kansallista itseinhoa ja syyllisyydentuntoa”

Idea valkoisten syyllistämisestä on kovemman äärioikeiston uskomus, jonka mukaan holokaustia, kolonisaatiota ja orjuutta käytetään häikäilemättömästi hyväkseen, saadakseen valkoiset kannattamaan oman rotunsa itsetuhoa maahanmuutolla ja vähemmistöjen tasa-arvoisella kohtelulla. Ei olekaan ihme, että Murroksen kirjan uusintapainoksen esipuheen kirjoitti holokaustin kiistävä natsi Rami Leskinenviii, ix, x

Murros päätyykin kirjassaan perin äärioikeistolaiseen johtopäätökseen, että ”Se joka osaa yhdistää massojen taantumukselliset ja sovinnaiset perustarpeet ekologiseen vallankumouksen radikaaleihin ja edistyksellisiin päämääriin, tulee ennen pitkään saavuttamaan täydellisen voiton” ja ”nykyään sosialistien tulee olla moraaliltaan puritaaneja, elämäntavoiltaan askeetteja ja hengeltään timkimättömiä patriootteja”. Vasemmisto ei ole noudattanut tätä ohjenuoraa. Sen sijaan vuosia Murroksen manifestin julkaisun jälkeen perustetut PVLxi ja Kansallismielisen eläin- ja luonnonsuojeluyhdistys (Kelsu)xii ovat tehneet näin.

Fasismin ja sosialismin suhde on monimutkainen. Hitler itse on kertonut, että Kansallissosialistisen puolueen nimi juontuu uskomuksesta, että ”sosialismi on yhteisten asioitten hoitamista. Kommunismi ei ole sosialismia, eikä marxismi.” ja ”Toisin kuin marxilaiset väittävät, sosialismi ei kiellä yksityisomaisuutta, eikä myöskään itsensä kieltämistä, vaan sen sijaan sosialismi on kansallismielistä”.

Ajatus kansallissosialismista on natsejakin vanhempi. Varhaisin esimerkki löytyy Suomesta: Aarnisalo, Otto (1864-1942) julkaisi vuonna 1918 ”Suomen vaara” kirjan, jossa tämä esitti ”kansallissosialistiseksi” kutsumansa ohjelman. Kuitenkin Arnastalo oli sitoutumaton sosialisti, eikä niinkään oikeistolainen. Varsinaisen oikeistolaisen sosialismin kehitti saksalainen Oswald Spengler (1880-1939), vuosi Arnastalon kirjan julkaisu jälkeen, manifestissaan ”Preussilainen sosialismi”. Spenglerin mukaan luokkajalojen sijaan kansakunta liittyy yhteen valtion kautta palvelemaan kansakuntaaxiii. Mutta käytännössä niin Mussolinin kuin Hitlerin hallinnot olivat suuryritysmyönteisiä korporativistisia diktatuurejaxiv.

Murroksen manifestin sosialismi ei ole kommunistista, koska pienyrittäjiä, yksityisomaisuutta, perhettä, uskontoa ja isänmaata ihannoidaan. Kirjailija toteaa: ”Sosialismin suurin virhe: yritys luoda historiatonta, epäorgaanista, kosmopoliittista sosialismia. ”

Murroksen esittämä sosialistinen talousteoriakin lainaa oikeistolta tyypillisiä teemoja, kuten idean, että työn liiallinen verotus, kelluva valuutta ja keskuspankkien lainapolitiikka luovat itsetuhoisen syklin.

Manifeiitssa useasti esiintyvät käsitteet kuten ”orgaaninen” valtio tai kansakunta ja negatiiviseksi kehystetty ”kosmopoliittisuus” ovat selviä viittauksia äärioikeistolaiseen ajatteluun. Fasismi perustuu uskomukseen, että yhteiskunta ei koostu erillisistä luokista, vaan kollektiivisesti toimivasta kansakunnasta. Tämä kansakunta on oltava ideologisesti ja rodullisesti puhdas, jotta sen yksittäiset jäsenet ovat solidaarisia toisiaan kohtaan, muodostaen yhteistyöllään valtioksi muodostuvan ”organismin”xv, xvi.

Murros päättääkin kirjansa julistamalla, että vallankumous tulee lopettamaan ihmisten yksinäisyyden: ”Yö on pyhä mysteeri. Ja tänä yönä me nautimme yhdessäolon sakramentin, eikä kukaan ole yksin, eikä kukaan ole heikko vaan kaikki ovat yhtä jakamatonta yhteyttä”. Tämä lause sopii Hannah Arendtin toteamukseen, että pelko yksinäisyydestä ajaa ihmisiä kannattamaan totalitaristisia aatteita, koska he voivat viimein kadottaa itsensä ideologiseen diktatuuriin ja sen manipuloimiin massoihinxvii. Olemaan ”jakamatonta yhteyttä”

Kosmopoliittisuus negatiivisena asiana viittaa fasistien inhoon suurkaupunkikulttuuria, johon kuuluu erilaisuuden suvaitseminenxviii. Fasismille kaupungin kosmopoliittisuuden vastapainona on maaseudun kyläidylli.

Kirjan fasistisuuden ja akselerationistisen ytimen voi havaita kirjan loppua kohden olevassa ohjeessa: ”Nyt oppikaa tuntemaan vihaa, jotta olisitte vahvoja. Hyväksykää viha itsessänne. Älkää kavahtako sitä, sillä viha on jalo lahjomaton voima”

Murros tunnustaa uusintapainoksen esipuheessa, ettei teos saanut suurta huomiota vasemmistopiireissä ja valtamediassakin kirjaa ei otettu tosissaan. Löysin vain yhden vasemmistolaisen lehden, joka kirjoitti myönteisen arvion: Vasemmistonuorten Libero-lehti. Kuitenkin siinäkin arviossa korostetaan kirjan vitsikkyyttä. Fasismia ei kuitenkaan huomata.

Löysin myös Kiiltomato.fi -nettisivulla vasemmistolaiseksi itsensä identifioivan pelisuunnittelija Mike Pohjolan arvion, jossa korostetaan kirjan huumoria, mutta huomataan fasistisuus: “Käyttääpä hän jopa termiä sosialistinen nationalismi – jälleen yksi puolifasistinen viittaus, joka tarkoituksellisesti jättää lukijan epävarmaksi siitä, kuinka tosissaan Murros onkaan.” Murroksen teos teki suuremman vaikutuksen kansainvälisessä äärioikeistossa. Murros on kirjan luoman kansainvälisen julkisuuden vuoksi pitänytkin useita puheita kansainvälisissä natsifoorumeissa. Murroksella on yhteyksiä niin kovemman luokan natseihin kuin perussuomalaisiinxix.

Murroksen teksti ei kuitenkaan luonut sitä vaikutusta, jota hän toivoi. Vaikka vasemmisto ja valtamedia ”trollattiin” kryptofasistisella manifestilla, sen vaikutus vasemmistossa jäi lopulta hetkelliseksi. Sen sijaan manifesti muuttui äärioikeiston kulttikirjaksi, jonka arvo perustuu äärioikeistolaisten tulkintaan, että sen ”ennustukset ovat toteutuneet”, viitaten globalisaation, uusliberalismin ja informaatioteknologian aiheuttamin ongelmiinxx. Samalla se vahvisti äärioikeiston käsityksen, että ”vasemmistolainen väkivalapuhe on sallittu”, kun taas äärioikeiston ei. Mutta onko tästä ”todisteesta” jotain hyötyä äärioikeiston rekrytoinnissa? Tuskin. Kirjaa myydään nykyään vain äärioikeistolaisissa verkkokaupoissa, eikä sen ohjeista ole hyötyä minkään vallankumoussolun perustamisessa. Esimerkiksi ei ole näyttöä siitä, että mikään akselerationistinen ryhmä tai puolue olisi maininnut Murroksen tekstin olleen suuri inspiraation lähde. Esimerkiksi PVL:n askelerationistinen nuorisojärjestön Kansallissosialistinuorten nettisivuilla olevassa ”kirjasuositus” -osiossa löytyy ulkomaalaisia vallankumousoppaita, mutta ei Murroksen teosta.

i Jukka Aakula, Jarno Alander, Timo Hännikäinen (toim) (2015) Sarastus – Kirja1, Kiuas kustannus, Helsinki, s 1

ii Jalonen, Toni (13.6.2021) Kai Murros: Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa, suunta.info <<https://suunta.info/kirjoitukset/vallankumous-ja-sen-toteuttaminen-modernissa-yhteiskunnassa/>&gt;

iii Robin, Corey (2011) The Reactionary Mind: Conservatism From Edmund Burke to Sarah Palin, Oxford University Press, E-kirja s 23‒26

iv Koivulaakso, Dan, Brunila, Mikael ja Anderson, Li (2012) Äärioikeisto Suomessa, Into Kustannus Oy, Helsinki, s 144

v Kotonen, Tommi (2016) Holokaustin kiistäjät ja ”kansallismielisyyden alasajo”. Tieteessä Tapahtuu, 34(3). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/57081, s 14

vi Pesola, Tapio (toim.) Suomen saattokellot 2017, omakustanne, Tallina, 2018

vii Kotonen (2016), s 14

viii Jalonen (2021)

ix Kotonen (2016) s 11

x Pietarinen, Kati (2015) Rotuoppia, juutalaisvastaisuutta ja työleirejä – tällaisia ovat keskeisiin perussuomalaisiin liitetyt liikkeet, http://www.vihrealanka.fi <<https://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/rotuoppia-juutalaisvastaisuutta-ja-ty%C3%B6leirej%C3%A4-%E2%80%93-t%C3%A4llaisia-ovat-keskeisiin>&gt;

xi Pohjoismainen Vastarintaliike, ”Politiikkamme, kohta 6” Kansallinen Vastarinta, 15. maaliskuuta 2016, http://www.vastarinta.com/politiikkamme-kohta-6/

xii Rämö, Aurora, Paluu Impivaaraan, suomenkuvalehti.fi <<https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/psn-ulkokehalla-alkoi-itaa-jyrkka-ekoajattelu-aiempi-nihkeys-liittynyt-vihreiden-onnistuneeseen-brandaykseen-sanoo-tuukka-kuru/?shared=1183903-81299716-999>&gt;

xiii Landa, Ishay (2012). The Apprentice’s Sorcerer: Liberal Tradition and Fascism. Haymarket Books, E-kirja s 60–65

xiv Griffin, Roger (1991) The Nature of Fascism, Routledge, London, s 77, 102, 108

xv Silvennoinen, Oula; Tikka, Marko; Roselius, Aapo (2016) Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airueet, WSOY, Helsinki, s 38-39

xvi Jokisalo, Jouko (2016) Euroopan radikaalioikeisto, Into Kustannus Oy, Helsinki s 118

xvii Arendt, Hannah (1966) The Origins of Totalitarianism, Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company, E-kirja, kappaleesta Ideology and Terror: A Novel Form of Government, s 580

xviii Jokisalo (2016) s 97

xix Tikka, Juha-Pekka (05.08.2015) ”Euroopan vapauttamisen sota” – tämä ideologi suunnitteli kohuttua muistotilaisuutta, http://www.verkkouutiset.fi <<https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-vapauttamisen-sota-tama-ideologi-suunnitteli-kohuttua-muistotilaisuutta-39259/>&gt;

xx Jalonen (13.6.2021)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s