Jyrki Siukonen ”Muissa maailmoissa: Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria.” on populaari tietokirja, jossa kerrotaan eurooppalaisten filosofien ja tiedemiesten maapallon ulkopuolisen elämän sepkulaatioista antiikin ajoista 1960-luvulle asti.
Kuten nykyäänkin, niin avaruusolioita ei ole löydetty, mutta ennen vanhaa tietämys avaruudesta oli niukkaa ja sen vuoksi visiot niistä olivat hyvinkin eksoottisia ja samaan aikaan hyvinkin tuttuja. Siukonen käy läpi niin antiikin Kreikan filosofien spekulaatiot maailmankaukkeuden rakenteesta ja mahdollisesta elämästä kuin valistusajan filosofien villit visiot eri planeettojen asukkaista, että 60-luvun vapaasti huumeita käyttävän sekopään omakohtaiset kokemukset UFO:jen kanssa. Odotin, että kirjassa olisi lyhyitä kuvauksia erilaisista avauusolioista, mutta jokainen kappale on omistuettu jollekkin vanhalle tekstille, jossa aihetta sepkuloitiin.
Kirjassa todetaan, että ihmisillä oli ja on yhä todella vaikeaa kuvitella kokonaan meidän todellisuudesta irrallaan olevia olentoja, joten vanhimmat visiot avaruusolioista olivat Raamatullisia henkiä, kuolleiten virkamiesten sieluja ja erilaisia vertauskuvallisia henkiä, joilla kaikilla oli ihmisten muodot. Mutta spekulaatiot avaruuden ja planeettojen luonteesta olivat antiikin ajoissa pelottavan tarkkoja, ottaen huomioon kaukoputkien ja sateliittien puutteen. Mutta mitä lähemmäksi kuljemme nykyaikaan sitä hämmästyttävempiä ja kiehtovampia avaruuden visioita esitetään. Esimerkiksi jättiläismäisiä avaruusolentoja, jotka ovat niin suuria, että ovat kykenemättömiä näkemään ihmsiä ja luulevat, että Maapallon ainoat älykkäät eläimet ovat valaat. Tai kuitten asukkaita, jotka ovat niin kevyitä, että Maan ilma hukuttaisi heidät.
Suurin osa visioista eivät olleet vakavia tieteellisiä spekulaatioita, vaan enemmänkin ajatuskokeita, joissa yritettiin kuvitella erilaisia tapoja joissa elämä voisi syntyä, jos olosuhteet olisivat erilaisia tai, minkälaisia ihmiset olisivat, jos jokin ratkaiseva ympäristön tai kulttuurin elementti olisi dramamaattisesti erilainen? Samaan aikaan kuittenkin kirjassa esiintyneet ajattelijat olivat aikansa vankeja. Esimerkiksi uskonnolliset ja rasistiset näkemykset ihmisistä ja eläimistä paistavat läpi kirjoituksissa. Ehkä hauskin ja samalla häiritsevin teksti oli erään ranskalaisen, joka uskoi aikansa tieteellisen tiedon mukaan siihen, että ranskalaiset olivat maailman täydellisin kansa, koska ilmasto oli tasainen, joten avaruudessa voi olla ainoastaan ”laiskoja neekereitä” tai ”tyhmiä lappalaisia”.
Kiinnitin erityistä huomiota kirassa esiintyneisiin pappeihin ja muihin kirkkomiehiin, jotka aikoinaan olivat katolisen kirkon palveluksessa olevia tiedemiehiä. Stereotyyppisesti katolista kirkkoa pidettään tiedevastaisena, mutta 1500-1700-luvulla moni kirkkomies oli ansioitunut tiedemies, joka spekuloi hyvinkin mielenkiintoisia filosofisia visioita. Tietenkin kirkkomiesten piti olla varovainen spekulaatioissaan ja yrittää mahduttaa Raamatun tulkinnat niihin, mutta aika kauaskantoisille sfääreille hekin pääsivät teknologisista ja teologisista rajoitteista huolimatta.
Mutta hauskinta olivat kirjoittajien kyvyttömyys kuvitella ei-ihmisten tekemiä asutuksia. Järkytyksekseni kirjan viimeisessä luvussa on brasilialaisen omakohtaiset ”havainnot” Marsista, joissa avaruusoliot asuvat 60-luvun funktionalistisissa kerrostaloissa. Sitä luulisi ihmisen voivan päästää mielikuvituksensa valloileen, jos hän kerran aikoo kertoa muille käyneensä Marsissa, mutta ei, vaan kaikista asumuksista tämä jäbä valitsi laatikkomaisen kerrostalon marssilaisten asumukseksi!
Jyrki Siukosen ”Muissa maailmoissa” on hyvä esittelyteos ihmisten mielikuvituksesta, jotka perustuivat oman aikansa tieteellisiin faktoihin, mutta kaipasin myöskin muitten maitten ja kansojen visoita. Eurooppalaiset eivät ollet ainoa sivistynyt kansakunta, joka psekuloi avaruudesta.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 