Kertomus loppuvasta maailmasta

Octavia E. Butlerin “Kylväjän kertomus” (oma suomennos) on vuonna 1993 julkaistu scifi-romaani ryhmästä nuoria aikuisia, jotka yrittävät selvitä anarkiaan romahtavasta Yhdysvalloista.

Idea

Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa ilmastonmuutos yhdistettynä megaluokan talouskriisiin on tuhonnut puolet Yhdysvalloista asuinkelvottomaksi ja luonut rikollisuuden, köyhyyden ja kovien huumeitten epidemian. USA:n liittovaltion valta koko maasta rakoilee ja suurin osa ihmisistä elää muurien takana eristyneissä asuinkortteleissa, kun köyhät ja epätoivoiset massat taistelevat elämästä niitten ulkopuolella. Todellista valtaa pitävätkin jättiläismäiset megakorpotaatiot, jotka ostavat kokonaisia kaupunkeja sen köyhiltä asukkailta, muuttaen ne valtaviksi kaupallisiksi työleireiksi.

USA onkin taantunut Somalian kaltaiseksi epäonnistuneeksi valtioksi, mutta kukaan ei kehtaa sanoa niin. Sen sijaan romaanin vanhempi sukupolvi uskoo, että meneillään on vain väliaikainen kriisi, jonka seuraava presidentti ratkaisee. Kuitenkin romaanin päähenkilö tajuaa teininä, ettei mitään tällaista parannusta ole tulossa, vaan kuilun pohja ollaan saavuttamassa. Hän lähteekin valmistautumaan elämään asuinalueensa muurien ulkopuolelle ja luo oman uskonnollisen kultin.

Kuitenkin päähenkilöllä on yksi suuri ongelma, hän kärsii “hyperempatia” nimisestä syndroomasta, joka saa hänet tuntemaan fyysisesti saman kuin hänen lähellä oleva henkilö. Miten tämä nuori nainen voikaan selvitä muurien ulkopuolisessa kaaoksessa, jos hän tuntee kehossaan saman, mitä toinen kärsivä ihminen tuntee? Tästä asetelmasta alkaa järkyttävän väkivaltainen kertomus ryhmästä pääosin nuoria mustia ja latinoja, jotka yrittävät löytää turvallisen yhteisön rikollisten ja pyromaaninarkkareitten terrorisoimasta romahtamaisillaan olevasta maasta.

Pelottavan ajankohtainen

Tämä romaani julkaistiin ennen kuin ilmastonmuutoksesta tuli nykyajan lähes käsinkosketelava megakriisi. Kirjan luoma kauhuvisio maailmasta, jossa yhteiskuntarauha on romahtanut täysin ja ilmasto on muuttunut epävakaaksi, on hyvin uskottava. Kirjassa esimerkiksi liittovaltio on kykenemätön hoitamaan jättiläismäisiä metsäpaloja, jotka nielevät kokonaisia kaupunkeja, tappaen ihmisiä kuin kärpäsiä. Samaan aikaan visio suurten yritysten hallitsemista kaupungeista ei tunnu nykyään kovin scifiltä, onhan Bastian Obermayerin ja Frederik Obermaierin kirjassa ”Panamaan paperit. Miten rikkaiden veronkierto paljastui” (2016) ennustettu, että varallisuuden keskittyminen harvojen käsiin tulee lopulta johtamaan feodalismin paluuseen. Samaan lopputulokseen on myöskin päättynyt kirjailija Evgeny Morozov Gurardianin mielipidekirjoituksella ”Welcome to the new feudalism” (2016), jonka mukaan nykyisten internetalustojen kasvu voi luoda tilanteen, jossa pieni joukko megakorporaatioita omistaa kaiken yhteiskunnan tuotantovälineet ja resurssit, muttaen kaikki muut kansalaiset vuokralaisiksi.

Butlerin romaanin vahvin anti onkin, ettei tämä ole postapokalyptinen romaani, vaan esi-apokalyptinen. Maailma ei vielä ole loppunut, vaan se on loppumassa. Hitaasti yhteiskunnan rakenteet alkavat vuorotellen romahtaa. Kehitys vie vuosia, jolloin vanhempi sukupolvi ei edes tajua minne ollaan menossa ja nuoret jo pitävät huonontunutta yhteiskuntaa normina. Kirjan kuvaus taantuneesta Yhdysvalloista muistuttaakin George Millerin ohjaamaa ensimmäistä Mad Max elokuvaa (1979) joka kuvaa juurikin öljykriisissä romahtamassa olevaa Australiaa. Kyseisessä elokuvassa maailma ei ole vielä loppunut ja aavikoitunut, vaan yhteiskuntarauha on romahtamassa tavalla, jossa poliisi ei kykene enää hillitsemään kasvavia moottoripyöräjengejä. Butlerin kirjassa onkin sama masentava ja ahdistava tunnelma kuin elokuvassa. Buttlerin kirjassa ainoa toivo onkin päähenkilön luoma uskonto, joka kaiken kaaoksen keskellä alkaakin saada suosiota. Kirjan viesti onkin, ettei vanhaa järjestelmää voi pelastaa, vaan pitää luoda kokonaan uusi tapa järjestää yhteiskunta, jos ihmiskunta ei halua luisua totaaliseen barbarismiin. Tämä onkin juuri tällä hetkellä ilmastoaktivismia harjoittavan Elokapinaryhmän viesti.

Ongelmia

Tämän romaanin suurin ongelma onkin se varsinainen scifi-elementti, eli “pyroksi” kutsuttu superhuume, joka saa käyttäjät sytyttämään tulipaloja. Tämä romaani olisi paljon uskottavampi, jos näitä narkkareita ei olisi, koska kyllä yhteiskunta voi romahtaa totaaliseen kaaokseen ilman, että joukko huumepsykoosissa olevia ihmisiä alkaa sytyttämään suuria tulipajoja ja silmittömästi tappamaan kenet tahansa, jonka löytävät. Sama on päähenkilön hyperempatia, joka toki luo lisää haastetta juonessa, mutta ilmankin sitäkin tämä olisi aika jännittävä kertomus.

Toinen on romaani todella överiksi menevä väkivaltaisuus. Tämä onkin ehkä yksi väkivaltaisemmista romaaneista, joita olen lukenut, eikä tämä edes käsittele sotaa. Tässä raiskataan ja murhataan lapsia, syödään ihmisiä, hakataan ja kidutetaan heitä mitä monipuolisemmilla tavoilla. Tässä irtoaa raajoja ja suolistoja pitkin poikin katuja. Eli tämä ei ole ihan parasta luettavaa herkemmille ihmisille.

Yhteenveto

Octavia E. Butlerin “Kylväjän kertomus” on todella hyvä romaani sen todella brutaalista ja graafisesta väkivallasta huolimatta. Tämä onkin samaan aikaan hyvin dramaattinen, tunteikas ja filosofinen romaani, jossa käsitellään todella vaikeita yhteiskunnallisia ja psykologisia kysymyksiä, samaan aikaan kuin mässäillään väkivaltaisilla raiskauksilla, kidutuksella ja murhilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s