Amerikkalainen maailmanhallintamyytti

Epäonnistuttuani ainejärjestöni piknikissä saamaan juttua aikaan söpön tytön kanssa, siirryin keskustelemaan salaliittoteorioista ja natseista kaverini kanssa. Keskustelussa minulle suositeltiin Milton William Cooperin, vuonna 1991 julkaisemaa ”Katsokaa, valkoinen hevonen!” (oma suomennos) manifestia. Näin sitä pysytään sinkkuna hyvät ihmiset!

Coopern manifesti on malliesimerkki siitä, mitä folkloristi Toni Saarinen on kutsunut ”maailmanhallintamyytiksi”: Kertomus, jossa aivan kaikki maailman asiat ovat osa suurta globaalia salaliittoa. Termi luo tarpeellisen erotuksen salaliittoteoriasta, korostamalla ettei kyse ole mistään ”teoriasta”, vaan myyttisestä ajattelusta, jolla on vähän tekemistä faktojen kanssa.

”Katsokaa, valkoinen hevonen!” kertookin ”salaisesta” maailman historiasta, jossa esikristillinen satanistikommunistien ”Käärmeitten kultti” järjestö hallitsee salaa maailmaa, lukuisten erilaisten (sala)järjestöjen kautta. Kirjan mukaan kultin tavoite oli alun perin vain pysyä vallassa ja estää ”todellisen” kristinuskon leviämistä, mutta toisen maailman sodan jälkeen sen strategiaksi tuli ihmiskunnan säilyttäminen, kunnes galaksin valloitus voidaan toteutettua.

Kirjailijan mukaan hyvinvointivaltio on tämän salaliiton kontrollin väline. Ensin hyvinvointivaltiota kasvatetaan, jotta saadaan siitä riippuvaisia kansalaisia. Sitten perustellakseen kansalaisvapauksien rajoittamista näitä sosiaalipalveluita leikataan, luodakseen yhteiskuntajärjestystä uhkaava katkerien rikollisten luokka.

Koska kirjan mukaan liikakansoitus on salaiselle eliitille suuri ongelma, he levittävät propagandalla homoseksuaalisuutta, feminismiä, aborttia ja sukupuoliyhdynnän ehkäisyvälineitä kansan keskuuteen. Mutta nämä keinot eivät vielä tuottaneet haluttuja tuloksia, joten kirjailija väittää, että hepatiittirokotteihin on sekoitettu laboratoriossa kehitetty AIDS-virus, rajoittaakseen köyhien, etnisten vähemmistöjen ja ristiriitaisesti homojen lukumäärää.

Avaruusolioita!

Kirjailijan mukaan syy salainen eliitin haluun valloittaa galaksin johtuu avaruuden ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Oikeastaan keskuudessamme kulkee naamioituneita avaruusolioita, koska Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat solmineet diplomaattiset suhteet eri ulkoavaruuden sivilisaatioitten kanssa. Sopimuksen mukaan ihmiskunta saa teknologiaa avaruusolioilta ja vaihtokaupaksi ne saavat siepata ihmisiä ja eläimiä lääketieteellisiin kokeisiin.

Samaan aikaan kuitenkin kirjailija jättää avoimeksi vaihtoehdon, ettei avaruusolioita oikeastaan ole olemassa, vaan se on salaisen eliitin juoni, jolla huijata ihmiset luovuttamaan viimeisetkin yksilövapaudet.

Kuitenkin kirjailija toistaa useita kertoja, ettei virallisesti Yhdysvallat tunnusta avaruusolioitten olemassaoloa, vaan salaa sen kansalta, jotta ei syntyisi joukkopaniikkia. Mutta hän väittää monen merkittävän 70-80-luvun avaruusolioista kertovien Hollywood-elokuvien perustuvan tositapahtumiin.

Kirjailijan mukaan viimeinen näytös salaisen eliitin juonessa on avata FEMA (Federal Emergency Management Agency) viraston keskitysleirit ja avaruusolioitten avustuksella kiitospäivänä pidättää kaikki patriootit. Syy päivämäärän tarkkuuteen johtuu siitä, että kiitospäivänä patriooteilla on vatsa täynnä ruokaa ja alkoholia, jolloin kaappaukset keskitysleireille käyvät viranomaisille helpommaksi.

Kirjailijan mukaan ainoa tapa torjua tämä salainen suunnitelma on joko saada ihmiset tiedostamaan sen ja vaatimaan muutosta tai verinen sisällissota.

Ideologia

Mielenkiintoisinta tässä kirjassa eivät ole sen eri salaliittoteoriat, vaan niitten pohjana käytettyjä ideologisia oletuksia.

Kirjailija esimerkiksi julistaa keskushallinnollisen valtiomuodon olevan osa salaliittoa, koska ”epätäydellinen mies ei voi hallita epätäydellisiä miehiä”. Tämä on viittaus amerikkalaiseen fundamentalistikristilliseen ideaan, jonka mukaan ihmiset ovat syntisiä olentoja, joten he eivät voi hallita toisiaan, koska silloin ainoastaan luodaan tyranniaa.

Historioitsija Markku Ruotsilan mukaan kyseinen perimamerikkalainen kristillinen ideologia perustuu Thomas Jeffrensonin ajatuksiin, joitten mukaan ainoa vapauden tae oli oman seutusa agraariseen yhteisölliseen elämäntapaan ja perinteisiin kristillisiin arvoihin pohjautuneiden paikallisyhteisöjen autonomia. Kyseisen idean kannattajat suhtautuvat äärimmäisen varauksellisesti kaikkeen sille ylä- ja ulkopuoliseen vallankäyttöön. Taustalla vaikutti etelävatioitten orjatalous, jota jo tuolloin vastustettiin muualla yhdysvalloissa ja jonka etelävaltioitten konservtiivit halusivat turvata korostamalla osavaltioitten oikeuksia. Jos kerran perisyntti oli totta – niin kaikki ihmiset eivät olleet yhtä luotettavia. Siten kaikille ei ollut sopivaa luovuttaa valtaa, ja rajatonta valtaa ei voint antaa kenellekkään.

Cooper kertookin kirjassaan, että ihmiskunta pitäisi elää pienissä yhteisöissä luonnon lähellä, eikä ahdettuina valtavissa kaupungeissa tekemässä töitä eliitille.

Oikeistolaisuus ilmenee myöskin kirjan vahvassa antikommunismissa, joka menee niin pitkälle, että kirjailija julistaa sosialismin ihmiskuntaa orjuuttavaksi satanistiseksi keksinnöksi. Hänen mukaansa oikeastaan Yhdysvallat ja Eurooppa ovat jo nyt kommunistien hallinnassa.

Cooper myöskin kehystää homoseksuaalisuuden, feminismin ja abortin osaksi eliitin syntyvyyden hallintasalaliittoa, jolloin on oletettava kirjailijan pitävän edellä mainittuja huonoina asioina. Muuten hän ei mainitsisi niitä kirjassaan.

Se, että Cooper referoi fundamentalistikristittyjen teologista valtiovastaisuutta ja otsikoi kirjansa viittauksella kristinuskon maailmanlopun ratsastajiin, kertoneen hänen perustavansa homo-, abortti- ja feminismivastaisuuden osittain kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan.

Mielenkiintoista onkin, ettei Coopper kiistä liikakansoituksen olevan ongelma, mutta hän vastustaa periaatteellisesti salaisen eliitin keinoja rajoittaa sitä. Tämäkin kertoo kirjailijan ideologisista oletuksista, koska liikakansoitus on vain ongelma, jos ihmisten kulutus on suurta. Mutta jos omaa oikeistolaisen maailmankuvan, kulutuksen rajoittaminen ei käy päinsä, koska se tarkoittaisi kapitalismin rajoittamista, mikä koetaan sosialismina.

Coopper ei annakaan ratkaisua koettuun liikakansoitukseen, vaan sen sijaan hän ehdottaa keskushallinnollisen valtion lakkauttamista ja paluun kyläyhteisöihin. Tarkoittaen, että kirjailija olettaa liikakansoituksen ratkaisevan itsensä sillä, että suurin osa ”kyvyttömistä” ihmisistä vain kuolisi pois tai muuttavan muualle, kun ei ole valtiota avustamassa heitä.

Kirjassa esitetty maailmanhallintamyytti voidaankin selittää kirjailijan yrityksenä selittää miksi nykymaailma ei ole hänen anarkistisen maailmankuvan mukaista. Koska kirjailija on anarkisti, kaikki mitä valtio tekee, on oltava aina väärässä, mutta kun kaikki ei todellisuudessa ole, on kehystettävä valtion hyvätkin toimet osaksi pahantahtoista salaliittoa. Tällaisen fanaattisen anarkistisen ajattelun mukaan rokotteet, hyvinvointivaltio, naisten kehollinen itsenäisyys, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja jopa valtion kriisinhallintaelimet ovatkin osa valtavaa salaliittoa, jolla orjuuttaa ja tappaa ihmiskunta!

Tässä näkyykin vasemmistolaisen ja oikeistolaisen anarkismin erot. Vasemmistolaiset anarkistit korostavat ihmisten spontaanista ja tasa-arvoista kykyä yhteistyöhön. Alun perin anarkismia kutsuttiinkin ”kollektivismiksi”.  Vasemmistoanarkistit eivät olekaan yhtä epäluuloisia hyvinvointivaltiota kohtaan, vaan näkevät sen kansan väliaikaisena välineenä, jolla kohottaa ihmisten elintasoa.  Esimerkiksi vasemmistoanarkistit tukivat alussa Neuvostoliittoa, kun se vielä oli kirjaimellisesti yksittäisten tehdasneuvostojen yhteenliittymä, eikä myöhemmin Leninin perustama totalitaristinen diktatuuri.

Oikeistoanarkistit taas korostavat yksilön vapautta olla riippumaton muista. Oikeistoanarkisteille ihmiset ainoastaan kykenevät vapaehtoiseen ja tasa-arvoiseen yhteistyöhön, jos kumpikin osapuoli hyötyy yhteistyöstä materiaalisesti. Paras tapa taata tämä yhteistyö on heidän mielestä raha. Tämän vuoksi suurin osa oikeistoanarkisteista kannattaa rajoittamatonta kapitalismia ja vastustaa kaikkea sosialismiksi koettua. Valtio nähdäänkin oikeistoanarkismissa aina pahana, jonka vuoksi he tukevat kaikkia keinoja sen pienentämiseksi, kuten sosiaalitukien leikkauksia.

Juuri tämä suhtautumien valtioon selittää oikeistoanarkismien taipumusta kehitellä maailmanhallintamyyttejä. Vasemmistoanarkisteille perusteettomat hierarkiat, kuten kapitalismi ovat syypää maailman ongelmiin, eikä muita selityksiä tarvita. Vasemmistossa toki esiintyy salaliittoteorioita, mutta ne liittyvät yksittäisiin historiallisiin tapahtumiin, eikä kaiken kattavaan globaaliin ja tuhansia vuosia menneisyyteen ulottuviin maailmanhallintamyytteihin.

Oikeistoanarkisteille sosiaaliset hierarkiat ovat ”luonnollisia” ja kapitalismi pyhä, tämän vuoksi on selitettävä, miksi kapitalismissa ja hierarkioissa on ongelmia? Kun tietyt selityskehykset eivät ole heidän ideologiansa mukaan hyväksyttäviä, on keksittävä tyhjästä kaikenlaisia salaliittoja, jotka lopulta yhdistyvät yhteen suureen maailmanhallintamyyttiin.

Tuorein esimerkki tästä on Qanon maailmanhallintamyytti, jolla pyritään oikeuttamaan presidentti Trumpin hallinto, vaikka aina pitäisi vastustaa valtiota: Trump onkin Yhdysvaltojen armeijan avustuksella keräämässä todisteita, joilla pidättää valtion ”mätä ja pedofiilinen satanistieliitti” salaisissa oikeudenkäynneissä. Kun tämä eliitti on hävitetty, Trump voi vasta alkaa toteuttamaan valtion vallan kaventamista. Qanon onkin saanut tukea erityisesti patrioottimiliiseissä, jotka ovat 90-luvulta lähtien odottaneet Coopperin lupaamaa sisällissotaa.

Oikeistolaisista oletuksista huolimatta Cooperin kirjassa esiintyvä antirasismi onkin saanut hänen ideansa leviämään sekä suurten kaupunkien afroamerikkalaisiin-, että syvän etelän valkoisiin-yhteisöihin.

Cooperin maailmanhallintamyytti onkin hyvin suosittu afroamerikkalaisten keskuudessa, koska sillä on konkreettista kokemusta liittovaltion repressiosta ja salaisista ihmiskokeista, mutta myöskin koska nämä maailmanhallintamyytit oikeuttavat joittenkin uskonnollisten konservatiivien homokammoa.

Mielenkiintoista onkin se, että Coopper referoi Trilateraalisen komission, vuonna 1975 julkaisemaa ”Demokratian kriisi” raporttia, jonka mukaan Yhdysvaltojen sen aikaiset sosiaaliset ongelmat johtuivat ”liiallisesta demokratiasta”, joka voitiin kitkeä ainoastaan ”palauttamalla keskushallinnon auktoriteetti ja kunnioitus”. Cooppein mukaan tämä todistaa salaisen eliitin diktatuuriset tarkoitukset. Sattumalta vasemmistoanarkismia kannattava kielitieteilijä Noam Chomsky on referoinut samaa raporttia, perusteellakseen miksi uusliberalismi nousi valtavirraksi Yhdysvalloissa.

Chomsky päättyykin vähän samaan johtopäätökseen kuin Cooper, eliitin epädemokraattisista pyrkimyksistä, mutta Chomskyn mukaan eliitti ei koostu satanistikommunisteista, vaan kapitalisteista, jotka pelkäsivät 60-luvulla nousseen uusvasemmiston saavain oikeasti aikaan Yhdysvaltojen kääntymisen sosialismin tielle.

Köyhät mustat, valkoiset, oikeisto- ja vasemmistoanarkistit kokevat liittovaltion jotenkin rajoittavan heidän elämäänsä ja he pyrkivät löytämään jonkun kehyksen, jonka kautta selittää omia pelkoja ja toiveita. Cooper tarjosi yhden kehyksen, joka on pahasti väärässä, mutta se kuitenkin on yksi kokonaisvaltainen selitys.

Oikeassa?

Coopper perustaa uskottavuutensa sillä, että hän väittää olevansa entinen armeijan tiedosteluanalyytikko. (mikä ei pidä paikkansa) Kirjailija viittaakin Yhdysvaltojen armeijan ja sen tiedustelupalveluitten salaisiin raportteihin ja -projekteihin jatkuvasti. Osa näistä projekteista ovat todellisia. Esimerkiksi kirjailija väittää NSA (National Security Agency) vakoilevan kaikkien maailman ihmisten sähköistä viestintää, kuten vuosikymmeniä myähemmin paljastettiin tapahtuvan.

Kuitenkin se, että kirjailija on joissain asioissa oikeassa, ei tee kaikesta, mitä hän väittää totta. Tämän vuoksi Cooperin ajama salaliittoteoriaa ei voida kutsua salaliittoteoriaksi, vaan maailmanhallintamyytiksi. On esimerkiksi yksi asia spekuloida salaisen tiedustelupalvelun toiminnan luonnetta, toinen on keksiä kokonainen tuhansia vuosia vanhan kätketyn maailmanhistorian, jossa tiedustelupalvelun salainen tehtävä on vain osa suurta ja kaikenkattavaa juonittelua.

Cooperin ideoitten vaikutusvaltaa voi havaita siinä, että NSA:n massavakoilun paljastanut Edward Snowden kertoi kuukausi sitten haastattelussa joutuneensa kumoamaan uudessa elämäkerrassaan Coopperin levittämät muut salaliittoteoriat, koska pelkäsi NSA-paljastuksen oikeuttavan nekin.

Maailmanhallintamyytit koostuvat osittain todellisista faktoista, joitten väliin on luotu erilaisia yhteyksiä täysin fiktiivisiin tapahtumiin tai johtopäätöksiin. Esimerkiksi kirjailija väittää NSA:n ensisijaiseksi päämääräksi avaruusolioitten tutkiminen ja niitten kanssa viestittely, eikä tavallisten kansalaisten massavakoilu.

Mutta juuri kirjailijan armeijatausta ja selkeä laitaoikeistolainen maailmankuva tekevät hänestä merkkihahmon amerikkalaisessa salaliittopiireissä, jotka myöskin koostuvat ylivoimaisesti laitaoikeistolaisista ääriryhmistä, kuten patrioottimiliisit. Laitaoikeistolainen kommentaattori Alex Jonesin koko brändi ja alt-rightin ideologia perustuvat osittain Coopperin maailmanhallintamyyttiin. Mutta Cooperin salaliittoteoriat ovat myöskin vaikuttaneet hip hop-kulttuuriin. Hänen manifestia mainitaankin lukuisissa merkittävissä rap-kappaleissa.

Yhteenveto

Milton William Cooperin ”Behold a Pale Horse” on todella hyvin kirjoitettu maailmanhallintomyyttikirja, mikä selittäneen sen kulttisuosion. Se on myöskin modernin äärioikeiston ideologinen perusta, joka innostaa nykyään massamurhaajia ympäri maailmaa. Esimerkiksi äärioikeistolainen terroristi Timothy McVeigh, joka räjäytti vuonna 1995 Oklahoman osavaltiossa pommin, tappaen 168 ja haavoittaen 680 ihmistä, oli Coopein fani.

Afroamerikkalaisia Coopperin ideologia ei ole toistaiseksi radikalisoinut, mikä voi johtua siitä, että valtio tarkkailee mustia tarkemmin kuin valkoisia. Esimerkiksi on paljastunut, että 60-70-luvulla FBI keskitti lähes koko voimansa afromaerikkalaisten oikeuksia ajavien ryhmittymien kukistamiseen ja valontaan, kun taas äärioikeisto sai toimia melko vapaasti. Sama käytäntö jatkuu Trumpin hallinnossa.

Se, että Cooperin teos sisältää syviä ristiriitaisuuksia, osoittaa sen, ettei sen tarkoitus ole selittää miten maailma ”oikeasti” on, vaan oikeuttaa lukijan äärikonservatiivisen maailmankuvan pelkoja.