Nyt kun perussuomalaiset ovat hallituksessa, heidän kirjoituksiinsa ja kytköksiinsä on kohdistunut ennen näkemätöntä huomiota ja monien ”yllätykseksi” niistä on paljastunut ministereidensä ajatuksia vuosien takaa. Mutta näitä on muitakin. Perussuomalaisiin kytköksissä filosofian ja valtiotieteen tohtori Jukka Hankamäki nousi vuonna 2020 otsikoihin, kun hänen Perussuomalaisten ajatuspaja Perustalle kirjoittama ”Totuus kiihottaa” -tutkimus paljastui sisältävän räikeää naisvihaa. Kyseinen ”tutkimukseksi” naamioitunut manifesti ei ollut kuitenkaan Hankamäen ensimmäinen tämän laatuinen kirjoitus. Hankamäki on ainakin kymmenen vuotta julkaissut radikaalioikeistolaisia kirjoituksia, jotka sisältävät naisvihaa, rasismia ja elitismiä.
Teksteissä paljastuu Hankamäen maailmankuva, joka olisi pitänyt olla Perussuomalaisten tiedossa, kun he hyväksyivät Hankamäen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2015 ja 2018 sekä tilasivat häneltä lopulta kirjan.
Hankamäen vuonna 2022 julkaistu ”Pavlovin koirat. Tieteellinen tuomio median ja byrokraatien kostosta” -kirja paljastaa, että perussuomalaisten Suomen uutisten päätoimittaja Matias Turkkilan oli tiivisti yhteydessä Hankamäkeen, kun hän kirjoitti pahamaineisen ”Totuus kiihottaa” -manifestinsa. Hankamäen mukaan ”Turkkilan lisäysehdotukset olivat oivaltavia ja hyviä, ja siksi siirsin ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan tekstiin.”, mikä antaa ymmärtää Turkkilan siunanneen manifestin tekstin lopullisen version.
”Pavlovin koirat” -kirjassa mainitaan myöskin, että Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (PS): ”sanoi joskus lähteneensä politiikkaan teokseni Kansallisfilosofinen manifesti (2011) innostamana”.
Hankamäen ideologia on sekoitus liberalismia, uusoikeistolaisuusta äärirasismia, salaliittoteorioita ja elitismiä, jota voisi kuvata etnokraattiseksi. Sillä tarkoitetaan ideologiaa, jossa demokraattiset oikeudet kuuluvat vain maan enemmistöetnisyydelle. Tällainen ajattelu on tyypillistä äärioikeiston radikaalioikeistolaiselle haaralle1.
Hankamäki itse kirjoittaa Kansallisfilosofisessa manifestissaan (2011) näin: ”Parhaiten kulttuurien moneutta pitävät yllä kansallisvaltiot, jotka noudattavat kielellisiä, kulttuurisia ja etnisiä rajoja”, “Rasismi voidaan mieltää rotujen myötäsyntyiseksi tai yhteiskunnallisesti välttämättömäksi ominaisuudeksi” ja “EU:n ajama monikulttuurisuuden ideologia ei perustu erilaisuuden myöntämiseen vaan kieltämiseen ja samanlaiseksi tekemiseen. Kun kansallisvaltioita yritetään yhtenäistää standardien ja sertifikaattien monikulttuuriseksi mössöksi, erilaisista kulttuureista joudutaan hiomaan särmät pois. Sellainen monikulttuurisuus johtaa momokulttuuriin: kulttuurin yksipuolistumiseen. Se on kulttuuri-imperialismia”.
Erityisesti viimeinen sitaatti on klassista uusoikeistolaisuuden ”etnopluralistista”2 ajattelua, jonka äärimmäisemmät muodot ovat etnonationalismi ja duginismi. Etnoplularistisen ajattelun juuret ovat kansallissosialismissa3 ja äärirasistisissa salaliittoteorioissa, joitten ydinpelko on valkoisen rodun rappeutuminen ”ruskeaksi sekaroduksi”4.
Hankamäki määritteleekin rasismin hyvin omanlaiseksi. Kansallisfilosofisessa manifestissa hän kirjoittaa, että “Rasismia ovat vain ja ainoastaan rotusorto ja rotusyrjintä”, mutta “rotuoppi on tieteellisesti perusteltu näkökanta”, jonka vuoksi rotuerottelu on “todenperäistä” ja tyypillisen etnopluralistisen käsityksen mukaan se ei ole sortoa. Hankamäki toistaa saman ”Totuus kiihottaa” -manifestissaan. Logiikka menee niin, että jos rodut pysyvät toisistaan erillään, heitä ei voi sortaa tai syrjiä. Hankamäki ei vaivaudu selittämään miten rotuerotteluun päästään ilman sortoa ja syrjintään.
Perussuomalaiset vaikuttavat jakavan Hankamäen määritelmä rasismista vain 13% puolueen kannattajista kokee: ”erittäin tärkeänä, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa. Lähes puolet perussuomalaisista vastasi, että tämä ei ole lainkaan tärkeää tai ei kovin tärkeää.”, mikä on räikeä poikkeama muihin puolueisiin ja suomalaisten enemmistöön verrattuna.
Hankamäki ei ole ainoa radikaalioikeistolainen Suomessa, joka omaksui tällaisen ideologian, vaan halla-aholaisuus on mielletty liikkeeksi, joka on houkutellut liberaaleja radikaalioikeistoon ja katutason äärioikeistolaiseen aktivismiin5. Liberaalien, erityisesti anarkokapitalististen libertaarien, on myös dokumentoitu radikalisoituneen oikeistoekstremistiseen fasismiin.
Hankamäki on ollut pitkään radikaali. Esimerkiksi Ville Hytösen toimittamassa ”Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa” (2010) artikkelikokoelmassa Hankamäki jo viittaa äärioikeistolaiseen väestänvaihto- salaliittoteoriaan: ”Peruskysymys kuuluu, onko syytä vaihtaa väestöt länsimaissa. Onko siihen oikeutta, tarvetta tai halua? Olemme Jussi Halla-ahon kanssa päättyneet kielteiseen vastaukseen. Maahanmuutto ei ole Suomelle eikä Euroopalle hyväksi.” Vuosi myöhemmin julkaistussa Kansallisfilosofisessa manifestissa Hankamäki jo kirjoittaa, että: “siirtolaisuus on pohjimmiltaan valloittamista”.
Hankamäki meneekin 2020 julkaistusa ”Totuus kiihottaa” -manifestissaan konkretiaan ja sanoo suoraan , että ”naturalistisen ekspansion vuoksi islamistinen kulttuurivalloitus ja siihen liittyvä maahanmuutto pitäisi pysäyttää”, mutta samaan aikaan EU:n maahanmuuttopolitiikan ”tarkoituksena on väestömme rodullinen muokkaus perheen yhdistämisten kautta”, joka saakin hänet kutsumaan vastaannottokeskuksiin polttopulloja iskeviä ihmisiä “Kotikulmiensa puolustajiksi”, joitten terrorismi pohjautuu “perustellusta reaktiosta muslimien tekemiin pahoinpitelyihin, raiskauksiin ja muuhun hyökkäävään väkivaltaan”. Jos Hankamäki kykenee puolustamaan terrorismia maahanmuuttajia vastaan, on vain pieni matka puolustamaan itse valtiota vastaan kohdistettua terrorismia.
Samassa julkaisussa Hankamäki esittää naisvihamielisiä kommentteja kuten: ”Feministit pyrkivät edistämään maahanmuuttoa, koska sitä kautta heille tarjoutuu tilaisuus kilpailuttaa omat seksuaaliset potentiaalinsa vierasperäisten miesten ja kantaväestöön kuuluvien miesten kesken.” ja ”Suomalaisnaiset naivat afrikkalaisia näyttääkseen keskisormea suomalaisille heteromiehille.
Kansallisfilosofisessa manifestissa Hankamäki taas kirjoittaa “Niin kauan kun naiset tekivät kotityöt ja miehet kävivät työssä perheen ulkopuolella, työttömyysongelmaa ei ollut. Ei ollut myöskään päivähoito-, vapaa-aika- eikä nuoriso-ongelmaa”.
Hankämäki on myös elitistinen, mikä voi alussa kuulostaa oudolta, jos hän kannattaa populistista puoluetta. Äärioikeistossa populismi ei kuitenkaann tarkoita suoraa kansanvaltaa, vaan ajatusta että eliitin tarkoitus on palvella kansan kollektiivista tahtoa, jota vain se osaa tulkita6. Autoritaariselle populistille yhteiskunnan ongelmat johtuvat siitä, että eliitti on vieraantunut kansasta ja se pitääkin korvata uudella eliitillä7.
Hankamäki kirjoittaa Kansallisfilosofisessa manifestissaan, että “Ihmiskuntaa johtaa joka tapauksessa vain hyvin pieni osa: älymystön terävä kärki” ja “Demokratian ja tasa-arvon vaatiminen eivät ole käytännössä koskaan tuottanut mitään ihmiskunnan menestystä edistävää”. Tämän vuoksi ”enemmistöjen pitää osoittaa kunnioitustaan itseään moniin verroin älykkäämpiä ihmisiä kohtaan vaikenemalla”.
Näissä sitaateissa heijastuu hierarkkinen maailmankuva, jossa pidetään itsestään selvänä eliitin rooli, jonka ”hyöty” yhteiskunnalle on suurempi kuin tasa-arvo ja kansanvalta. Hankamäen populismi onkin abstraktilla tasolla. Se näkee kansan vain kansallisvaltion rodun edustajana, jonka kollektiivista etua eliitin on ajettava, mutta kansalle ei tulisi antaa liikaa valtaa.
Hankamäen maailmankuva onkin esimerkki radikaalioikeistolaisesta ideologiasta, joka uskomuksen tasolla voi olla hyvinkin radikaali, jopa terrorismia ymmärtävä, mutta joka yhä näkee liberaalidemokratian parhaana tai ainoana mahdollisena tapana vaikuttaa rakentavasti yhteiskuntaan.
Hankamäki hyväksyttiin Perussuomalaisiin kaikista näistä teksteistä huolimatta ja todennäköisesti juuri niitten takia. Puolueen ainoa virhe oli luulla, että ulkopuoliset suhtautuisivat yhtä myötämielisesti Hankamäen ajatuksiin kuin he itse.
1 Mudde, Cas. (2019) The Far Right Today, Newark: Polity Press, Epub -kirja, s 32 kappaleesta 2 Ideology
2 Koivulaakso, Dan, Brunila, Mikael ja Anderson, Li (2012) Äärioikeisto Suomessa, Into Kustannus Oy, Helsinki, s 50
3 Gardell, Mattias (2021). Lone Wolf Race Warriors and White Genocide. 1. painos. Cambridge University Press. https://www.cambridge.org/core/product/identifier/9781108609760/type/element. DOI: 10.1017/9781108609760, E-kirja, s 59—62
4 Konda, Thomas Milan (2019) Conspiracies of conspiracies: how delusions have overrun America, University of Chicago Press, Chicago London, PDF-kirja, s 147,
5 Jalonen, Jussi, Ayn Rand. Kapitalismin valtiatar, Gaudeamus, Tallina, 2019, s 295—197 ja s 338
6 Vihma, Antto (2021) Nostalgia: teoria ja käytäntö, Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Teos, 85
7 Vihma (2021), s 50, 93
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 