Rasismi kiihottaa

Persusuomalaisten Työmiehen tuumaustunnin tarkoitus on käydä läpi puolueen ajankohtaista politiikkaa ja sen ajatuspajan Suomen Perustan viimeisimmät julkaisut. Media on aina paikalla raportoimassa puolueen uusista käänteistä

08.06.2020 Perussuomalaiset pitivät perinteisen Työmiehen tuumaustunnin livelähetyksen. Mutta tämä tuumaustunti tulisi olemaan erilaisempi kuin muut.

Mukana olivat puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja Marko Hamilo sekä filosofian tohtori ja valtiotieteiden tohtori Jukka Hankamäki. Tarkoitus oli esitellä uusi julkaistu nimeltä “Totuus kiihottaa. Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistien valtamedian tieto- ja totuuskriisistä”. Livelähetyksessä Perustan edustaja ja tutkija kertoivat tuoretta tutkimustietoa toimittajien arvomaailmasta, asenteista ja vaikutusvallasta.

Puolueen “työmies” Matti Putkonen esitteli Hankamäen julkaisun ja sanoi:

“Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin jokaisessa suomalaisessa toimituksessa… toivon, että se otetaan sinne työpöydän ääreen ja käydään läpi sitä aina määrätietoisesti”

Vaikuttikin siltä, että Jukka Hankamäen julkaisu oli perussuomalaisten ylimmän johdon hyväksymä ja mainostama. Mutta sitten netissä alkoi kiertää sitaatteja kirjasta, joissa naisia syyllistettiin omasta raiskauksestaan.

Sitaatit saivat kulttuuriministeriön harkitsemaan katkaisevansa Suomen Perustan rahoituksen. Perussuomaiset irtisanoutumaan julkaisusta, josta olivat alussa niin ylpeitä ja vetivät kirjan pois nettisivuiltaan. Halla-aho totesi koko kohusta:

“laadunvalvonta ja harkintakyky eivät ole ehkä toimineet sillä tavalla kuin olisi pitänyt”.

Ehdin kuitenkin ladata kirjan koneelleni, kuten moni muukin sairas yksilö.

En aio käsitellä tässä arviossa Hankamäen kirjan naisvastaista kappaletta. Sitä on ruodittu mediassa tarpeeksi. Sen sijaan analysoin kaikkea muuta, mitä Hankamäen kirjassa on.

Varoitus! Tämä arvio sisältää kaikkea mahdollista ikävää, joten edetkää omalla vastuullanne! Kirja-arvio on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa käyn yleisluonteisesti läpi kirjan sisällön. Toisessa osassa, joka alkaa heti ensimmäisen jälkeen, on yksityiskohtaisempaa analyysiä. Joten jos on aikaa, voi myöhemmin lukea pitemmän osion rauhassa.

Jukka Hankamäen “Totuus kiihottaa” on kirjailijan henkilökohtainen ”tutkimus” suomalaisen median puolueellisuudesta. Kirjan esipuheessa lukee, että se on tutkimushanke, jonka metodeina ovat kenttätyö ja osallistuva havainnointi.

Hankamäki kirjoittaa:

”Tutkimusotteeni ei ole empiirinen, eli kokeellinen tai tilastotieteellinen, vaan lähtökohtinani ovat omat havainnot ja kokemukset, joita olen jäsennellyt tieteelliseksi tiedoksi. Informaation keruu on ollut systemaattista ja tapahtunut mediaan sekä tieteeseen kohdistuvan monivuotisen dokumentoinnin ja kommentoinnin kautta. Tuloksia olen kirjannut osittain jo median, tieteen ja politiikan tutkimusblogiini.”

Hän myöskin tarkentaa, että:

“Teokseni informaatioarvo on juuri siinä, että esittämiäni tulkintoja ei voida johdella mistään aiemmin sanotusta, tyhjentää empiriaan eikä palauttaa muiden tieteilijöiden näkemyksiin, vaan kirjani muodostaa itsenäisen kokonaisuuden.”

Jotta teoksen tiukat tieteelliset standardit varmistuisivat, Hankamäki kiittää esitarkastajia esipuheessaan: Simo Grönroos, Marko Hamilo, Arto Luukkanen ja Matias Turkkila. Kirjan lopussa Hankamäki kiittää esitarkastajia ja huomauttaa erikseen, että nämä tarkastivat kirjaa sitä kirjoittaessa  ja  sen  valmistuessa. Tämä on siis vedenpitävä tieteellinen teos!

Hankamäen kirja koostuu teoriasta, jonka mukaan toimittajat ja tiedotusvälineet ovat päässeet kasvattamaan poliittista vaikutusvaltaansa suhteessa poliitikoihin. On syntynyt symbioosi, jossa media ja vallanpitäjät ovat yksi ja sama. Tämä symbioosi on luonut agendamedian, joka edistää vallanpitäjien tavoitteita.

Kirjailijan mukaan vallanpitäjien tavoitteisiin kuuluu juutalaisten ja naisten ylivallan kasvattaminen sekoittamalla valkoisen rodun väestöräjähdyksen vuoksi maasta muuttaneisiin globaalin etelän tummiin kansoihin. Vasta, kun rodut ovat sekoittuneet ”euraasia-negroidiroduksi”, Euroopassa vallitsisi rauha, koska sekoittunut rotu on passiivisempi kuin puhdas.

Hankamäen mukaan valtamedia, yliopistot ja kaikki muut yhteiskunnan keskeiset instituutiot ovat kommunistien, globalistien, internatsien, Bilderberg-seuran ja kapitalistien hallinnassa, luoden lähes läpäisemättömän propagandamuurin, joka tukahduttaa kaiken yhteiskunnallisen keskustelun tästä juutalaisten salaliitosta.

Kirjailija pyrkiikin kirjassaan paljastamaan, miten media valehtelee kansalle sekä miten koko rotusekoitussuunnitelma on tuhoon tuomittu.

Hankamäen mukaan naiset ovat biologisesti kykenemättömiä loogiseen ajatteluun, joten heidän paikkansa ei ole päättävissä elimissä. Juuri naisten irrationaalisuuden vuoksi he ovat tuhoamassa juutalaisten kanssa valkoista rotua.

Kirjailijan mukaan valtiot ovat orgaanisia yhteisöjä, jotka toimivat niin kauan, kun ne koostuvat yhdestä biologisesta rodusta. Jos rodut sekoittuvat, ihmisten välinen luottamus rapautuu ja näin valtiot hajoavat verisiin sisällissotiin. Ainoa tapa hallita tällaista räjähdysherkkää monikulttuurista yhteiskuntaa on luoda globaali kommunistinen diktatuuri. Tämän vuoksi kommunistit ovat liittoutuneet juutalaisten ja kapitalistien kanssa, toteuttaakseen suuren suunnitelmansa.

Hankamäen mukaan tällä hetkellä Eurooppa on jo nyt maahanmuuttajien, erityisesti muslimien invaasion uhri. Jokainen muslimimaahanmuuttajan suorittama rikos on oikeasti osa muslimien käynnissä olevaa terroristista sotaa valkoista rotua vastaan.

Tämän vuoksi Hankamäki kutsuu vastaanottokeskuksiin polttopulloja iskeviä ihmisiä “kotikulmiensa puolustajiksi”, eikä terroristeiksi ja, että iskut kumpuavat “perustellusta reaktiosta muslimien tekemiin pahoinpitelyihin, raiskauksiin ja muuhun hyökkäävään väkivaltaan”.

Sitten kirjassa on se naisvihamielinen pihtaus- ja raiskauskappale. MTV3 haastatteli Suomen perustan toiminnanjohtajaa Marko Hamiloa, joka puolusti tätä julkaisua näin:

“Asiasisältö oli hyvin suuressa osassa kirjaa aivan täyttä timanttia.”

Eli Perussuomalaisille kaikki edellä mainitsemani terroristinen natsipaska on ok. Hyvä tietää.

Vaikka Hankamäen kirjassa ei olisi edellä mainittua sisältöä, se olisi silti huono kirja. Hankamäki ei perustele yhtäkään ideaansa, vaan julistaa ne itsestäänselvyyksinä. Koska kirjassa on hyvin vähän lähdeviitteitä, en voi tutkia, mistä kirjailija on saanut ideansa.

Ne muutamat viitteet, jotka löytyvät tästä ”tieteellisestä” julkaisusta ovat suurimmaksi osaksi MV-lehteen, Perussuomalaisten ajatuspajan muihin julkaisuihin ja hänen haukkumiensa ihmisten mielipiteisiin, joissa ei ole mitään kiistanalaista.

Kun mielipiteitä ei perustella tai kerrota niitten alkuperää, tämän kirjan lukeminen oli hyvin helppoa. Minun ei tarvinnut ajatella Hankamäen argumentteja, koska niitä ei ole. Välillä toki joudun pysäyttämään lukemisen. Hengittämään syvään. Ehkä jopa lähteä kävelylle. Aurinko, raikas ilma ja linnun laulut saivat minut hetkeksi unohtamaan, että vielä vähän aikaa sitten Suomen suosituimpana  puolueena ollut Perusssuomalaiset julkaisi Christchurchin äärioikeistolaisen terroristin manifestin suomalaisen version.

Jos haluat syventyä rasistiseen psykoosiin, etene omalla vastuulla.

Yksi parhaimmista mediakritiikeistä, joita luin, on Edward S. Hermanin ja Noam Chomskyn ”Manufacturing Consent: The Political Economy of the Mass Media” (1988). Suomennettu otsikko olisi ”Rakentamassa konsensusta: Massamedian talouspolitiikka”. Siinä tutkijat muotoilevat teorian, jonka mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa media muuttuu mainospaikoista maksavien suuryritysten ja niitten vaikutuksen alla olevan valtion epäviralliseksi propagandakanavaksi.

Perustellakseen väitteensä, Edward S. Herman ja Noam Chomsky vertailevat, mitä historiallinen tutkimus, valtion asiakirjat ja media kirjoittivat erilaisista historiallisista tapahtumista. Erityisesti kylmän sodan aikaisista. Näillä vertailuilla paljastuu lukuisia esimerkkejä median vääristelystä, jotka myötäilivät Yhdysvaltojen hallituksen poliittisia tavoitteita.

”Manufacturing Consent” ei ole täydellinen kirja. Sitä on haukuttu asenteelliseksi salaliittoteoriakirjaksi. Mutta siinä sentään on konkreettisia esimerkkejä valtamedian vääristelystä ja runsaasti lähdeviitteitä. Hankamäen kirjassa ei ole kumpiakaan!

Odotinkin että Hankamäki osoittaisi, miten valtamedia on vääristellyt maahanmuuttoa? Miten MV-lehti on ”kova faktalehti”, jossa ”ei ole yhtäkään valheellista uutista”. Mutta mitään esimerkkejä tai lähdeviitteitä ei anneta eikä myöskään tarkkaa loogista ketjua eri tahojen ja tapahtumien välillä. Hankamäki vain esittää asioita kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä.

Jos haluaisin osoittaa MV-lehden olevan rehellinen totuudenkertoja, kirjoittaisin muutamasta uutisesta ja miten ne laadittiin. Veisin tekstilläni lukijan MV-lehden toimituksen syövereihin ja paljastaisin näin, miten valtamedia oli haluton tarttumaan tiettyihin vaikeisiin aiheisiin. Kuvailisin yksityiskohtaisesti, miten MV-lehden tutkivat journalistit haastattelivat avainhenkilöitä ja penkoivat asiakirjoja, paljastaakseen kätketyn totuuden. Mutta tämä oli näköjään liian vaikeaa Hankamäelle.

Mitä se kertoo MV-lehdestä, kun Hankamäki ei mainitse yhtäkään tapausta, jossa lehti olisi uutisoinut jostain oikeasta asiasta tai paljastanut jotain, mistä valtamedia vaikeni?

Kirjasta paistaakin uskomaton laiskuus. Yhdessä kappaleessa Hankamäki kirjoitti:

”Blogikirjoituksissani paljastinkin heidän [Leena Malkin, Veronika Honkasalon ja Erna Bodströmin] argumentaationsa puolueelliseksi, yksipuoliseksi ja terrorismia vähätteleväksi”.

Kirjailija ei kerro tässä kirjassa, miten hän kumoaa tutkijoitten väitteet, vaan lukijan on suljettava kirja hetkeksi ja käytävä lukemaan Hankamäen blogia! Se, että Hankamäki piilottaa argumenttinsa linkkeihin, kertonee miten paljon hän luottaa niitten voimaan.

Kirjan matala taso näkyy myöskin siinä, että Hankamäki ei selitä melkein yhtäkään käyttämäänsä käsitettä. Vaikuttikin siltä, että Hankamäki kirjoitti kirjansa jo valmiiksi samaa mieltä hänen kanssaan oleville ja jotka jakavat saman alakulttuurin. Silloin ihmettelen, miksi Matti Putkonen suositteli toimittajille Hankamäen kirjaa tuumaustunnillaan?

Tässä kirjassa ei esimerkiksi selitetä keikä ovat globalistit? Tai mikä erottaa ”viherkommunistit” ”kommunisteista”, ”vihervasemmistolaisista”, ”kulttuurimarxisteista”, ”äärivihervasemmistolaisista” ja ”soijapojista”?

Tai miksi Kokoomus-puolueen maahanmuuttopolitiikkaa voidaan parhaiten selittää aisankannattajan kaltaisella seksuaalisella fetissillä?

Ainoa käsite, jota Hankamäki selittää on ”polpo” (poliittinen poliisi). Termi on alun perin peräisin kielletyn uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen propagandasta. Se on nopeasti levinnyt äärioikeiston keskuudessa perussuomalaisten käyttöön. Sillä tarkoitetaan poliisia, joka puuttuu rasismiin ja äärioikeistolaiseen toimintaan. Polpo sisältää latauksen, jonka mukaan PVL:än kannattama natsiaate ei ole ääri-ideologia, vaan normaali poliittinen mielipide, johon poliisi on poliittisista syistä puuttumassa. Terminä polpo tarkoittaakin vähän samaa kuin jos ISIS kutsuisi sitä vastaan taistelevia joukkoja ”poliittisiksi joukoiksi”.

Suurin osa Hamkamäen käyttämistä käsitteistä ovat peräisin äärioikeistolaisesta alakulttuurista. Ainoa, josta en ollut koskaan kuullut ja jota alun perin luulin typoksi ovat “internatsit”. Näitä on kaikkialla, mutta kirjailija ei selitä mitä he oikein kannattavat? Googletin käsitteen ja löysin pari foorumikeskustelua, jossa EU:ta ja kansainvälisyyttä yleensäkin määriteltiin kansainväliseksi natsismiksi, lyhennettynä internatsismiksi, mutta nämäkään foorumifilosofit eivät selittäneet, mikä tekee EU:sta tai kansainvälisyydestä natsimaista?

Hankamäki kehystää maailman jakautuvan ”kansallismielisiin” uusoikeistoon ja alt-rightiin ja ”globalisteihin” joika ovat kaikki muut. Uusoikeisto luokitellaan äärioikeistoksi tai jopa uusfasistiseksi ideologiaksi.

Jotta ei tulisi epäselväksi, että Hankamäki tarkoittaa äärioikeistoa, hän paheksuu Facebookin aloittamaa valkoista nationalismia ajavien ryhmien ja yksilöitten puhdistamista alustaltaan. Kirjailijan mukaan valkoinen nationalismi on vain eurooppalaisten kansallisvaltioitten puolustamista ja valkoisen rodun valta-aseman säilyttämistä niissä.

Joku voi ajatella, että Hankamäki ei tarkoita valkoisella nationalismilla sitä, mitä käsitteellä yleensä tarkoitetaan, eli uusnatseja, vaan ihan kantasuomalaisten valkoisen oikeutta johtaa omaa maataan. Se olisi silti rasistista, mutta ei natsimaista. Mutta tässä kirjassa Hankamäki kytkee perussuomalaiset samaan aatetraditioon kuin Akateeminen karjalaseura (AKS) ja Isänmaallinen kansanliike (IKL). Kummatkin ryhmät ovat kiistatta fasistisia.

 

Hankamäki pitääkin Toisen maailmansodan dokumenttiohjelmia monikulttuurisuuspropagandoina. Erityisesti koska niissä ei käsitellä natsien näkökulmaa sotaan. Kirjailijan mielestä oikeastaan liittoutuneet tekivät enemmän sotarikoksia kuin natsit, mutta siitä ei kerrota.

Mutta Hankamäki ei halua myöntää olevansa fasisti, joten hän haukkuu kirjassaan kaikkia suomalaisia fasismia tutkineita kommunisteiksi. Mutta hän ei osaa tarjota kuin yhden argumentin siitä miksi nämä tutkijat ovat väärässä: IKL oli vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa, joten se ei voi olla fasistinen. Nauroin äänen. On vakiintunutta tietoa, että fasistit pääsivät kaikkialle valtaan vasta liittoutuessaan oikeiston kanssa, kuten esimerkiksi Benjamin Carter Hettin “Demokratian kuolema: kuinka Hitler nousi valtaan” (2018) kirjassa ilmenee.

Joku voi silti sanoa, että Hankamäki on vain tosi tyhmä, eikä natsi. Tässä kirjassa Hankamäki kertoo, että paras tapa edistää suvaitsevaisuutta ja rauhaa on pitää rodut erillään toisistaan ja sulkea rajat. Jos ei ole mustia Suomessa, ei ole rasismiakaan. Tämä on etnonationalistinen apartheid 2.0 argumentti. Sen voi lukea vaikka venäläisen uusfasisti Aleksandr Duginin ”The Fourth Political Theory” (2012) manifestista.

Hankamäki perustelee rotuerottelun sillä, että rajojen sulkeminen takaa sen, että eri ihmisrotujen biologinen monimuotoisuus säilyy. Tässä kirjassa Hankamäki vertaa ihmisrotuja suoraan eläinlajeihin, joita suojellaan sukupuutolta.

Mutta Hankamäki on sen verran älykäs, ettei hän voi paljastaa kaikkia kortteja ja olla avoimesti natsi. Esimerkiksi kirjan alussa, selittäessään Afrikan väestöräjähdystä, hän referoi brittiläistä tutkijaa, joka ehdotti kehitysavun lopettamista, jotta suurin osa afrikkalaisista kuolisi nälkään, vähentäen näin heidän määräänsä. Hankamäki ei kerro kannattaako hän tällaista kansanmurhaa tai pitääkö hän sitä hyvänä ideana? Sen sijaan kirjailija vain muka viattomasti siteeraa sitä. Lukijan on itse tehtävä johtopäätös, mitä kirjailija oikein ajaa takaa?

Samaa luikertelua näkee kirjan juutalaisvastaisen salaliittoteorian kuvauksessa. Hankamäen mukaan EU on ”juutalaisjapanilaisen vapaamuurari” kreivi Richard Nikolaus von Couindenhouve-Kalergin salaliiton tulos. Koirapillit viheltävät niin kovaa, että oikein sirisee korvissa!

Hankamäki ei sano suoraan, että juutalaiset kollektiivina ovat osa ”kalergisuunnitelmaa”, se olisi liian natsimaista. Sen sijaan hän referoi Couindenhouve-Kalergin kaksikymmentäluvulla julkaistun manifestin kontekstista irroitettuja kohtia, jossa tämä puhuu tulevaisuuden ihmisrodusta ja miten juutalaisista tulee rotusekoitusprosessin kautta “johtajakansa.”

Kuitenkin Hankamäen kopioiduissa sitaateissa ei puhuta mistään suunnitelmasta. Ainoastaan kreivin omista spekulaatioista ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hankamäki kehystääkin lukijalle, että sitaatit viittaavat suunnitelmaan, jota kuitenkin ei avata.

Näin Hankamäki esittää itsensä vain kylmänä viestintuojana, eikä ole muka vastuussa valitsemistaan sitaateista. Eli on ikään kuin lukijan vastuulla, miten hänen tulisi tulkita Kalergin sitaatteja ja Hankamäen kehystystä. Voinkin kysyä, mitä muita johtopäätöksiä voi tehdä, kun kirjailija puhuu juutalaisen vapaamuurarikreivin salaisesta rotusekoitussuunnitelmasta ja siteeraa tämän toivovan juutalaisista “johtajakansan”, kuin että Hankamäki puhuu juutalaisten salaliitosta?

Mutta osoittaakseen minkä johtopäätöksen lukijan on tehtävä Couindenhouve-Kalergin sitaateista, kirjailija mainitsee että Hitler olisi ollut kiitollinen kyseisen kreivin kirjoituksesta.

Tarkoitus onkin rivien välistä väittää, että natsien holokaustin motiiveissa olikin ehkä jotain perää. Se, että pitkin kirjaa kirjailija mainitsee “kalergisuunnitelman” faktana, perustelematta, miten konkreettisesti Couindenhouve-Kalergi olisi vaikuttanut EU:n perustamiseen, tarkoittaa että hän uskoo sen olevan salaliitto, jossa faktojen puute on todiste siitä että jotain salataan. Tai oikeastaan se on maailmanhallintamyytti, jossa keskeisintä eivät ole faktat tai loogiset syy-seuraussuhteet, vaan myyttinen totuus. Tässä tapauksessa uskomus siitä että juutalaiset ovat salaa syypäitä kaikkiin maailman ongelmiin.

Joku voi taas huomauttaa, että muualla kirjassa Hankamäki ylistää juutalaisia, jotka peläten muslimimaahanmuuttajien antisemitismiä tukevat äärioikeistolaisia puolueita, kuten AfD:ta ja Kansallista rintamaa. Mutta kun muistaa, että osa juutalaisista tuki natseja ja fasisteja ennen kuin nämä nousivat valtaan, ilmiö ei olekaan niin uniikki.

Michael Burleighin ”Kolmas valtakunta. Uusi historia” (2000) ja Alessandro Porttellin ”Käsky on täytetty: historia, muisti ja verilöyly Roomassa 1944” (2012) kirjoissa todetaan sekä saksalaisten, että italialaisten juutalaisten tukeneen alussa natseja ja fasisteja. He uskoivat äärioikeiston vastustavan ainoastaan idästä tulleita juutalaisia maahanmuuttajia, jotka koettiin olevan kykenemättömiä integroitumaan länsieurooppalaiseen kulttuuriin. Fasisteja tukeneet juutalaiset oppivat kuitenkin kantapään kautta, etteivät fasistit osanneet erottaa juutalaisia toisistaan, vaan kaikki pyrittiin hävittämään.

Hankamäen äärioikeistoa tukevien juutalaisten ylistys on tulkittava opportunistisena heittona, jolla hän yrittää hämärtää omaa äärirasismiaan. Samaa yritti natsirikollinen Adolf Eichmann, joka kiisti olevansa rasisti, koska hänellä oli juutalainen ystävä. Tämä siitä huolimatta, että hän itse sanoi eräässä haastattelussa harmittelevansa, etteivät natsit onnistuneet tappamaan kymmenen miljoonaa juutalaista.

Samaan aikaan Hankamäki syyttää juutalaisia maahanmuutosta ja välillä esittää tukevansa heitä taktisista syistä, jotta voi demonisoida muslimimaahanmuuttajia. Taktiikka, jota hän soveltaa myöskin naisiin ja seksuaalivähemmistöihin.

Ristiriitaisuuksia tässä kirjassa onkin paljon, mutta jos pitää mielessä, että koko kirjan pointti on oikeuttaa kätketty totuus juutalaisvallasta, ne muuttuvat johdonmukaisiksi. Tarkoitus ei ole tehdä tiedettä, vaan kertoa myyttisestä totuudesta. Tähän kirjan otsikko ”Totuus kiihottaa” viittaakin. Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Esimerkiksi kirjan alussa Hankamäki pyrkii perustelemaan, miksi asiantuntijat ovat epäoikeutettuja vallanpitäjiä, jotka tukahduttavat yhteiskunnallista keskustelua, määräämällä miten pitäisi asioista ajatella. Myöhemmin hän kuitenkin sanoo, ettei kyselytutkimuksiin voi luottaa, koska tavalliset ihmiset eivät ole asiantuntijoita.

Tässä kirjassa vasemmisto samaan aikaan hallitsee koko maailmaa, eikä sillä ole mitään vaikutusvaltaa, vaan kaikki on valtamedian luomaa lumetta, jolla pelotella valtaväestö tottelevaiseksi. Samaan aikaan väitetään, että ihmisoikeudet ja humanismi ovat totalitarismia, joista tulisi luopua ja että niitä tulisi kuitenkin noudattaa. Maalittamista ei ole olemassa mutta perussuomalaiset ovat sen uhri.

Lempilauseeni kirjasta on tämä, joka on ristiriitaisuudessaan jopa nerokas: “Globalisaatio ei ole ollut vain taloudellista kapitalismia vaan henkistä ja sosiaalista piilokommunismia, jolla on yritetty rapauttaa länsimaiden väestörakenne“. Hankamäki ei selitä, miten kommunismi voi olla piilossa kapitalismissa tai, miten se globalisaation muodossa rapauttaa väestörakennetta? Hän vain julistaa näin.

Alussa ajattelin, että ristiriitaisuudet johtuvat siitä, että kirja on kokoelma blogikirjoituksia, jotka kirjoitettiin eri aikoina, eikä kirjailija ole viitsinyt hiota ne johdonmukaisemmiksi. Mutta kun tietää että kirjan ovat esitarkastaneet useat henkilöt, on päädyttävä siihen johtopäätökseen, että ristiriidat ovat tarkoituksellisia. Moni Hankamäen väite perustuu perustelemattomaan uskomukseen siitä, että äärioikeistolaiset ovat oikeassa kaikesta.

Koska Hankamäki kokee äärioikeiston olevan oikeassa, kaikki heidän toimintansa on moraalisesti hyvää. Tällöin kaikkien heitä vastustavien on oltava väärässä. Silloin ihmisoikeudet kuuluvat ainoastaan perussuomalaisille, mutta ei muille. Vasemmistokin voi samaan aikaan hallita maailmaa ja olla heikko ja näin edelleen. Oma asia on oikeassa, joten mikä tahansa, joka vie sitä eteenpäin, olipa se kuinka ristiriitaista edellisen väitteen kanssa, on hyödynnettävä.

Kun muistaa, että MV-lehden perustaja Ilja Janitskin sanoi Image-lehden haastattelussa vuonna 2015:

”Minun tehtäväni on paljastaa Suomessa kytevä korruptio. Tunnen paljon ihmisiä, jotka istuvat syyttömänä linnassa järjestelmän takia. Ja sitten jos mietitään, kuka valtamediaa hallitsee, niin se on helppo rasti: mistä Suomen media ottaa uutisensa? No Yhdysvaltain medioista, ja kuka niitä sitten hallitsee? No juutalaiset tietenkin. Eikä tällaisia asioita tavallinen suomalainen tiedä.”

Hankamäen MV-lehden puolustus ja antisemitismi muuttuvat loogiseksi jatkumoksi.

Hankamäki paljastaa äärioikeistolaisen maailmankuvan, kun hän toteaa, ettei tasa-arvo ole ihanne, vaan että sivilisaatio perustuu epätasa-arvoon. Nykyiset yhteiskunnalliset hierarkiat ovat oikeudenmukaista, koska niitten huipulla on määritelmällisesti parhaimmat ihmiset. Yhteiskunnan pohjalla taas ovat huonoimmat.

Corey Robinin ”The Reactionary Mind: Conservatism from Edmund Burke to Sarah Palin” (2011) kirjassa todetaan oikeistokonservatiivisen maailmankuvan perustuvan käsitykseen hierarkioitten pyhyyteen. Äärioikeisto on vain brutaalein ilmentymä tällaisesta maailmakuvasta.

Se, että Hankamäki kutsuu kirjaansa jatkuvasti “tutkimukseksi” on hyvin loukkaavaa. Pahempaa on kuitenkin, ettei Hankamäki osaa argumentoida yhtäkään ideaansa kunnolla, mikä on saavutus, koska hän on filosofian tohtori!

Esimerkiksi Hankamäki valittaa, että Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoista suurin osa äänestää Vihreitä ja SDP:tä. Hän ei kerro, miksi tämä on ongelma? Hän vain olettaa lukijan olevan automaattisesti samaa mieltä kirjailijan kanssa. Sen sijaan Hankamäki spekuloi, että joko kommunistit tahallaan hakeutuvat opiskelijoiksi tai opettajat aivopesevät. Kuten huomasitte, vihreät ja demarit määritellään kommunisteiksi. Kun lukee tätä kirjaa, saatkin kuvan, että piilokommunisteja on satoja tuhansia. Salaisia nukkuvia kommunistisoluja on jo lukiossa valmiina hankkimaan opiskelupaikan journalistiikassa.

Kirjassa ei pohdita, mikä ajaisi vihervasemmistolaisia nuoria opiskelemaan toimittajiksi, mutta ei oikeistolaisia? Tässä olisi ollut tilaisuus tehdä kiinnostavaa kyselytutkimusta, mutta sitä ei tehty.

Hankamäki ei kerro, miten yliopistoissa ”aivopestään” opiskelijoita. Hankamäki sai rahaa Perussuomalaisten ajatuspajasta tuhansia euroja tutkiakseen asiaa, eikä hän tutkinut. Yliopisto-opiskelijana olisin halunnut lukea miten minut aivopestiin?

Ei olisi vaikeaa tutkia, mitä kurssikirjoja ja materiaalia jaetaan yliopistoissa ja päätellä rohkaisevatko ne kriittistä ajattelua vai indoktrinaatiota? Helsingin yliopistossa on jopa perussuomalaisten opiskelijajärjestö, josta Hankamäki olisi voinut palkata tutkimusavustajan. Piilokameralla ja mikrofonilla tutkimusavustaja olisi voinut äänittää luokassa tapahtuvaa kommunistista mädätystä. Hankamäki vain päätti olla tutkimatta asiaa. Jos on haluton todistamaan, miten yliopistot ovat kommunistisen aivopesun keskuksia, on oletettava väitteen olevan valhetta. Muutenhan Hankamäki isänmaallisena tutkijana tekisi kaikkensa, jotta se todistettaisiin ja syylliset voitaisiin paljastaa.

Kirjassa on myöskin paljon loogisia hyppyjä, kuten että koska Neuvostoliitto tuki Julkisen sanan neuvostoa 70-luvulla, se edistää yhä romahtaneen suurvallan ideologiaa hybridisodan muodossa. Hankamäki ei pyri osoittamaan, miten menneisyyden tapahtumat olisivat yhteydessä nykypäivään?

Joskus Hankamäki yrittää kumota jonkun vakiintuneen teorian. Esimerkiksi hän kiistää Benedict Andersonin teoriaa, että valtio on ”kuviteltu yhteisö”, sanomalla, että se perustuu ”geeneihin ja biologiseen jälkeläisyyteen perustuviin ontologisisiin tekijöihin”. Hankamäki ei kerro, miten Andersson on väärässä tai mihin dataan hän perustaa näkemyksensä biologisesta valtiosta?

Hankamäki valittaa, että yhden terroristitutkijan mukaan terroristia ei voi tunnistaa ulkonäöltä, väittämällä, että kyllä voi koska terroristit ovat muslimeja. Mutta miltä muslimi näyttää? Sitä kirjailija ei selitä. Tietenkin hän tarkoittaa tummaa ihonväriä ja arabialaisia kasvonpiirteitä, mutta eivät kaikki muslimit ole tummia tai arabeja. Sillä ei ole väliä, koska tarkoitus on vain yrittää rodullistaa kokonainen uskonnollinen ryhmä, kuten juutalaisillekin tehtiin.

Hankamäki myöskin väittää, ettei terrorismitutkimus ole oikeaa tiedettä, vaan vasemmistolainen savuverho. Perusteluksi hän julistaa, että suomalaiset terroristitutkijat ovat vasemmiston kätyreitä, jotka edistävät väestönvaihtoa (valkoisen rodun sukupuuttoa maahanmuuton kautta). Tämä, koska terrorismitutkijat eivät pidä jihadismia Suomessa suurena uhkana, vaan syrjäytymistä.

Hankamäki yrittää perustella kirjassaan, ettei syrjäytyminen ole suuri ongelma, koska se johtuu yksilöitten omasta tyhmyydestään ja laiskuudestaan. Hän ei kerro, miten tämä kumoaa terrorismitutkijan väitteen, vaan vakaasti uskoo, että hänen argumentaatiossaan on jotain järkeä.

Paras osoitus miehen onnettomasta argumentaatiosta on, kun hän väittää suoraan, että tutkimus, jonka mukaan media ei peittele maahanmuuton ikäviä ilmiöitä on oltava väärä, koska se on ”vastoin arkikokemusta ja todellisuutta”.

Loogisinta olisi tämän väitteen jälkeen lyödä joku vastatutkimus tai metodologinen kritiikki tutkimusta kohtaan, mutta niin kirjailija ei tee! Hankamäki kirjaimellisesti väittää, että tutkimus on väärä, koska hän kokee sen vääräksi! Miten tämä mies on tuplatohtori ja teki palkallista tutkimusta perussuomalaisille ja tulos on tällaista alakoulumaista paskaa?!

Mutta ei tässä vielä kaikki! Vaan joskus Hankamäki myöskin keksii tyhjästä yhteiskunnallisia ongelmia, joita voisi kumota. Esimerkiksi Hankamäki analysoi kokonaisen sivun verran muka vasemmiston käyttämiä ”vihatotuus” ja ”vastuuvalhe” käsitteitä ja osoittaa ne järjettömäksi.

En ole koskaan kuullutkaan näistä käsitteistä, vaikka luen paljon vasemmistolaista kirjallisuutta ja seuraan netissä vasemmistolaisia vaikuttajia. Googlasin kummatkin käsitteet varmuuden vuoksi ja sain selville, että ne esiintyvät vain ja ainoastaan äärioikeistolaisissa julkaisuissa!

Osoittaakseen, etteivät perussuomalaiset ole populisteja, Hankamäki keksii kirjassaan oman määritelmänsä populisteille, jolloin persut eivät tietenkään mahdu siihen! Oikea tutkija olisi käynyt läpi erilaisia vakiintuneita määritelmiä viittauksineen ja kritisoinut niitten puutteita ja paikkansapitävyyksiä, muotoillen kritiikkinsä pohjalta oman määritelmänsä.

Hankamäki pitää raiskauksia terrorismina, koska muuten hän ei saa kumottua terroristitutkijan väitettä, että äärioikeisto on Ruotsin suurin terroriuhka.

Samaa hän tekee seksuaaliselle häirinnälle, jonka hän kokee olevan oikeastaan ”seksuaalista vapaamielisyyttä” jota yritetään tukahduttaa.

Mutta tyhmyys vain tiivistyy, koska Hankamäki ei myöskään ymmärrä monia tieteellisiä käsitteitä tai osaa lukea ihmisten sitaatteja oikein.

Esimerkiksi hän luulee, että sana ”rodullistettu” tarkoittaa samaa kuin rotua, eikä ilmiötä, jossa rasistit kokevat jonkun ihmisryhmän olevan rotu. Esimerkki rodullistamisesta on juuri Hankamäen tapa kuvata muslimit  helposti tunnistettavina ja olevan osa koordinoitua maailmanvalloitussuunnitelmaa . Näin muslimit ovat rodullistettu kansa, vaikka eivät muodosta mitään rotua tai etnistä ryhmää.

Hankamäki tulkitsee tämän Tarmo Kunnaksen sitaatin:

”Suomalaisten kansallistunteesta ei ollut fasismin ponnahduslaudaksi. Rodullinen ylemmyydentunto ei sopinut luontevasti suomalais- ugrilaista kielitaustaa edustaville suomalaisille. Pienen Suomen imperialismilta puuttui uskottava kaikupohja.”

tarkoittavan ettei Suomessa ollut fasisteja, vaikka sitaatissa lukee, ettei fasismi ollut kovin suosittu. Se, ettei asia ole kovin suosittu ei tarkoita samaa kuin ettei sitä ole olemassa.

Hankamäki ei ymmärrä poliittista pakolaisuutta käsitteenä ja ihmettelee sen vuoksi, miksi Suomi auttaa ulkomaalaisia, vaikka kansallisvaltion tehtävä on auttaa vain omia kansalaisia?

Oma suosikkini on Hankamäen väite, että mustien kansalaisoikeusliikkeen suurimmista hahmoista Martin Luther King jr vastustaisi nykyantirasistista politiikkaa, erityisesti vähemmistöille kohdistettua kiintiöpolitiikkaa. Hankamäki julistaakin, että nykyään Martin Luther Kingiä kutsuttaisiin rasistiksi!

Hankamäki perustaa näkemyksensä yhteen ainoaan Martin Luther King jr:n sitaattiin: ”Minulla on unelma, että neljä pientä lastani elävät jonakin päivänä kansakunnassa, jossa heitä ei tuomita ihonvärinsä vaan luonteenlaatunsa perusteella.”.

Arvon tuplatohtori ei näköjään tiedä Martin Luther King Jr:in itse osallistuneen kiintiöpolitiikan muotoiluun ja sovelsi sitä ensimmäisen kerran ”Operaatio leipäkorilla” 60-luvulla. Operaatiossa mustat yhteisöt saatiin boikotoimaan yrityksiä, jotka eivät palkanneet mustia, mutta myivät näille tuotteita. Taloudellinen painostus oli sen verran suuri, että moni yritys taipui. Yritykset perustivat KIINTIÖN, jonka mukaan piti palkata tietty määrä mustia työntekijöitä.

Bonuksena on mainittava, että Martin Luther King Jr oli vakaumuksellinen sosialisti, joka kannatti laajaa hyvinvointivaltiota ja Vietnamin sodan lopettamista. Jos Hankamäki eläisi 60-luvulla hän pitäisi King jr:ia paatuneena kommunistina, joka pitäisi ampua.

Tätä hirveää rasistista ja naisvihamielistä roskaa Suomen Perustan toiminnanjohtaja Marko Hamilo kutsui “täydeksi timantiksi.” Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho taas sanoi:

“Julkisuudessa käsitellyt katkelmat eivät millään tavalla vastaa puolueen ajattelua, ja meillä kaikilla on työtä tapahtuneen vahingon korjaamiseksi, etenkin naispuolisten kansalaisten suuntaan. Samalla kuitenkin haluan, että tapahtunut asetetaan kontekstiinsa. Kirja ei ole yhtä huono kuin sen huonoin luku.”

Oikeastaan tämä kirja on juuri niin perseestä kuin se yksi luku.

Perussuomalaiset ovatkin samaa mieltä kirjan juutalaisvastaisen sisällön ja pseudotieteellisyyden kanssa. Se tarkoittaa, ettei Perussuomalaiset ole normaali puolue, vaan äärioikeistolainen puolue, jolla ei pitäisi olla mitään sijaa demokraattisessa yhteiskunnassa.

Jos haluaa yksityiskohtaista tietoa, missä sivussa mikäkin asiaa esiintyy, tein Twitter-ketjun samalla kuin luin kirjaa. Jätin monia asioita pois, koska muuten tästä analyysistä tulisi kirjan pituinen. Hankamäen kirjassa on virheitä melkein joka ikisellä sivulla:  https://twitter.com/EerolaSami/status/1272436732714156033